Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Tuhoan itseni

Julkaistu 23.6.2015

18 vuotiaana alkoi alamäki, silloin aloin juoda oikein urakalla. Pääsin vihdoin baariin ja siellä olinki joka ikinen viikonloppu. Koulu meni tosi huonosti, koska ala ei kiinnostanu ja olin masentunu, jäin jälkeen ja lopetin koko koulun. No mitäs kun on päivät pitkät aikaa sitte tehdä. Tutustuin baarissa koko ajan semmossiin ihmisiin jotka juo paljon, mutta paljo itteäni vanhempia kaikki. Aloin hengailee paljon yhen naisen kanssa ja sen kanssa aina juotiin, melkee joka viikonpäivä ja varsinki viikonloppuna.

No sitten tapasin miehen ja rakastuin tosi pahasti. Alussa meni kaikki hyvin, mutta sitte se mies ei halunnukkaa olla mun kanssa ja siitä alko ihan kunnon alamäki. Yheltä kaverilta, joka käyttää huumeita kyselin pystyiskö se mullekkin antaa jotain. MDMA oli ensimmäinen mitä kokeilin sen kanssa, ihan mahtava olo ja kaikki oli ihanaa. Siitä muutamia viikkoja eteenpäin, hankin essoja muutaman ja vedin ne. Pidin taukoa kaks kuukautta, mutta halusin taas essoja ja hankin vähän vahvempia sellassia ja vedin niitä kolme päivää putkeen. Laskut oli ihan kamalat, päässä tuntu sähköiskuja ja kolmen viikon tosi paha masennus.

Siitä selvittiin ja tuntu että voiku ois taas essoja ja senki jälkeen niitä oon käyttäny nyt kolmen viikon välein. Laskut on kamalia, mutta ei enää monen päivän putkia. Viikko sitte kokeilin ensimmäistä kertaa piriä (pommina). Ei tuntunu pahemmin vaikuttavan. Ajattelin siirtyä piriin, koska ei essoja voi ottaa niin paljon. Ens perjantaina otan kyllä yhden.

Lsd:tä en ikinä oo halunnu kokeilla, mutta kaveri antais ilmasiks. Mietin asiaa. Elämässä ei monikaan asia mee niinku haluis ja en koskaan ois itestäni uskonu, että käyttäisin mitään. Sillon ku tuntuu, että on menettäny kaiken eikä itellä oo mitään arvoo, ni sit tulee tehtyy tällästä.

Pystyn pitämään tän ihan hallinnassa, on vaan pakko päästä joskus tästä todellisuudesta pois. Huumet ei oo koskaan hyvä asia, loppu pelissä se on jokaisen oma valinta, huumeet on huono valinta. Se pitää vaan kokee ite ihan kantapään kautta. Halusin vaan jakaa tän johonki.

Mä toivon, että jonain päivänä mun ei tarvis pakottaa hymyä huulille vaan se tulis itestään ja ilman mitään huumeita. Aika näyttää, ehkä hajotan itteni totaalisesti.. kuitenkin nyt 19 vuotiaana on sen verran järkeä että kaiken tän keskellä yritän ettiä töitä ja saada elämää kuntoon.

Nimimerkki: 
tunnontuska00
+1
+291

Kommentit

Kyynel vierähti poskelle kun

Käyttäjän Anonyymi kuva

Kyynel vierähti poskelle kun tarina oli melkein kuin omasta suusta. Tsemppiä sinulle täällä toinen saman ikäinen juuri samassa tilanteessa. Kyllä me vielä tästä noustaan :) 

+1
+304

Älä uskottele itsellesi että hallitset tilanteen

Käyttäjän Anonyymi kuva

Älä uskottele itelles että tilanne on hallinnassa koska se ei selvästikään oo. Lopeta nyt, huomenna oot vielä enemmän koukussa kun tänään ja lopettaminen on päivä päivältä vaikeempaa t. Samassa tilanteessa ollut

+1
+304

Toivon parasta sinulle:D.

Käyttäjän CYKA BLYAT INI HANUI kuva

Toivon parasta sinulle:D. Toivottavsti pääset kierteestä pois!

+1
+365

Ikkunoita

Käyttäjän Ilkka kuva

Olenpa itse käytellyt päihteitä myös aika runsaasti. Ajattelin myös itse että homma hallinassa. Tein laskelmaa juomisestani parin vuoden ajalla. Koska olen joskus todennut että kirkkaat viinat eivät minulle sopineet, ( väkivaltaisuutta ja muuta törkyä ) join ainoastaan keskiolutta. Keksin näppärän konstin saada selville määrän jonka vuodessa kulutin. "Kiitos" noille 24 pakkauksille. Latasin aina tyhjät purkit takaisin laatikoihin ja kuskasin ne autotallin lattialle pinoon. Alussa pieneen pinoon ja sitten vähän isompaan vuoreen.

Kun sitten eräänä päivänä jouduin työterveystarkastukseen ja verenpaineeni oli hieman koholla  208/128! Maksa arvot 4 kertaiset normaaliin. Verensokeri diapetes tasolla. Yms. 

Kerroi kyllä lääkärille käyttäväni alkoholia kohtuudella, ehkä vähän reippaasti.

Ajatus pulppusi kaljan täyttämässä päässä ja ajattelin pitää pienen tauon kaljoittelussa. Keräsin tyhjiä kaljalaatikoita autonperään ja hieman hämmästyin niiden määrästä. Kuskailin niitä kauppaan useita lasteja...ja useita päiviä. Kyläkauppias onnitteli että olin löytänyt hyvän purkki paikan kun niitä vain riitti ja riitti. 

Vuoden ajalle saldoksi kertyi 6000 purkkia. Siis 2000 litraa. 16,4 purkkia joka ainoa päivä vuoden aikana!  5,5 litraa joka päivä!

Olin juonut samaa tahtia jo 2 vuotta.

En ollut pitänyt itseäni ongelmakäyttäjänä.Homma ei kuitenkaan välttämättä ollut hallinnassa.

Ymmärsin että asia on joko kalja tai terveys.

Juuri se auttoi asiassa minua että rehellisesti ajattelin asiaa enkä valehdellut itselleni. Totuutta ei ollut helppo tunnustaa. Sinä joka luet tätä tarinaa tee myös itsellesi selväksi mikä on sinun tilanteesi. 

Minä sain valittua terveellisemmän tavan elää.

Se että pystyy lopettamaan, ei ole aina helppoa. Mutta on elämässä hetkiä jolloin se onnistuu helpommin kuin toisinaan. Minä kutsun noita helpompia hetkiä IKKUNOIKSI. Niitä tulee silloin tällöin ja ikävä kyllä ajanmyötä harvemmin. Kun niihin hetkiin kiinnittää huomiota, ja niitä odottaa, voi yllättyä positiivisesti.

Alussa oli ongelmia ja kalja pyöri mielessä. Muutaman päivän kuluttua jo alkoi sisuuntuminen ja ajattelin että päätös pitää. Ja on pitänyt. Yksi vuosi mennyt.

Kyllähän se vieläkin mieltä välillä rassaa. Oli kova paikka kun sain lopputilin ja ratkesin. Join viikon ja tajusin että olen häviämässä pelin. Oli aika potkia itsensä ensimmäistä kertaa katkolle. En ollut alkoholin takia huonossa kunnossa, mutta alkava putki oli saatava loppumaan. Mikä olisi enää pysäyttänyt koska ei ollut työtä pitämässä arkirutiinia yllä.

Niin minähän join vain olutta.

Yritä katsoa totuutta silmiin ja ota yhteyttä päihdeklinikkaan.

Yst. Ilkka

 

+1
+136

Lisää uusi kommentti