Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Äitini on alkoholisti

Julkaistu 19.6.2019

Kaikki alkoi noin 30 vuotta sitten. Ensin äitini joi oluita, salassa. Uuden miesystävänsä kanssa viinaa, muka sivistyneesti drinkkeinä keittiön pöydän ääressä. Juomiseen liittyi aina salailu. Näinä kuluneina vuosina juomisen määrä on vaihdellut. Välillä on ollut kuivempia kausia, mutta viina on pysynyt mukana.

Yllätysvierailuilla äitini on löytynyt milloin sammahtaneena olohuoneen tuolissa viinalasi lattialla, tai piilottelemassa pulloja pöydiltä. Juomiseen ei tarvitse edes seuraa enää, yksin saa juoda ilman arvostelua.

Viimeinen niitti kävi vuosi sitten. Teini-ikäinen poikani oli äidilläni yökylässä. Seuraavana päivänä hän kertoi äitini sammuneen keittiön lattialle. Eli edes lapsi ei ollut niin tärkeä kuin känni.

Keräsin rohkeutta ottaakseni asian puheeksi ja tarjosin auttavaa kättä. Apua löytyisi ja olin sitä valmis hänen kanssaan etsimään ja olemaan tukena. Alkoholisti ei kuitenkaan myöntänyt itsellään olevan ongelmaa, joskus vaan rentoutuu ja siihen tarvitsee ”muutaman oluen”. Muutaman kiukkuisen kieltämisen jälkeen keskustelu päättyi ja välit viilentyivät.

Edelleen hänelle viina maistuu, ja kuten todettua aina on syy ottaa. Koko ihminen tuntuu vieraalta, pinna on lyhyt, järkevä keskustelu tuntuu hankalalta, kasvot on punakat ja turvoksissa. Toisaalta haluaisi vielä auttaa, mutta tällä hetkellä vahvimpana tunteena on inho. Inho koko vuosikymmenten tissuttelua, ryyppäämistä, salailua, valehtelua kohtaan ja ne saavat fyysisen muodon äidissäni. Vaikea muistella mitään mukavia tapahtumia hänen kanssaan, vaikka tietysti niitäkin on ollut.

Se olisikin helppoa, jos viinan juominen vaikuttaisi vain juojaan itseensä. Mutta se vaikuttaa myös ympäröiviin ihmisiin, niihin keiden pitäisi olla niitä tärkeimpiä, rakkaita.

Tässäkin viina vie voiton.

Nimimerkki: 
Alkoholistin tytär
+1
+35

Lisää uusi kommentti