Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Ero nähtävästi

Julkaistu 14.7.2015

Olen seurustellut neljä vuotta selvinpäin ollessa ihanan miehen kanssa. Alusta asti huomasin, että mies juo aivan liikaa ja ajan myötä juominen on mennyt hallitsemattomaksi ja pelaaminen on tullut mukaan juomisen ohella. Rokulipäivät ovat nykyään normaalia. Hän myöntää, että ongelma on mutta ei tee asialle mitään. Yrittää kyllä mutta kun viikonloppu lähestyy niin viinaa on pakko saada.

Humalassa mies on sanallisesti aika ilkeä ja nykyään pakenee kapakoihin pelaamaan koska nettiin on estot laitettu. Pari pulloa kossua ja oluet sekä kapakan viinat päälle joka ikinen viikonloppu ja päiviä menee kahdesta neljää.

Rakastamme todella syvästi kuitenkin toisiamme ja olen yrittänyt tukea häntä jos haluaisi todella lopettaa, mutta on liian ylpeä hakemaan ulkopuolista apua. Työt ovat myöskin alkanut kärsiä ja hän myöntää sen. Jälkeenpäin morkkis on paha ja sanoo, että nyt saa loppua mutta tuo tunne häviää parissa päivässä.

Olisiko ero kuitenkin kaikkein parasta?

Nimimerkki: 
mitä teen?
+1
+408

Kommentit

Lähdin

Käyttäjän Kristina kuva

Hei! Meillä oli vähän samanlainen tilanne, yhdessäoloa 8 vuotta, oma asunto lainoineen sekä minun kaksi teini-ikäistä poikaani. Kaikki oli hyvin vielä 4 vuotta sitten; molemmilla vakituiset työpaikat jne. En tiedä mitä tapahtui vai aukesivatko silmäni, kun avopuoliso sai kenkää mentyään kännissä maanantai-aamuna töihin. Sitten kuulinkin karun todellisuuden, varoituksia oli tullut jo 1,5vuotta ja hän oli ollut erityisseurannassa työpaikalla. Noh, sitten kun ei ollut töitä niin oli aikaa ryypätä. Monta kertaa sanoin, että en katsele tällaista touhua mutta katsoin kuitenkin ja jaksoin aina uskoa, että lopettaa. Sitten jopa tärppäsi ja sai toisen työpaikan. Kunnes nyt kesäkuussa joi senkin, koeajalla vielä. Päätin lähteä, laitoin kaupungin asuntohakemuksen sisään ja kuinka ollakaan, nyt heinäkuussa asun rauhallista elämää poikieni kanssa, ei pahalta haisevaa tyyppiä kotona, ei valheita eikä turhia lupauksia. Jatkuvasti kyllä soittelee ja niin rakastaa mutta aina kännissä. Kurjaahan se on erota, kun on vielä tunteita toista kohtaan eli ns.järkiero mutta alkoholisti ei juomista lopeta jos toinen juomisen mahdollistaa: pitää kodin siistinä, ostaa kaappiin ruokaa, pesee pyykit jne. Suosittelen lämpimästi, että lähdet mutta jokainen päättää itse omasta elämästään. Jos haluat katsella kännäämistä ja jaksat uskoa, että lopettaa joskus niin se on sinun valintasi. Mutta jos haluat elämältä jotain muuta kuin sitä, että elämäsi pyörii hänen juomisensa ympärillä niin lähde. Meilläkin on vielä asunto myymättä, enkä tiedä miten pärjään jos ei kohta mene kaupaksi mutta usko siihen, että asioilla on tapana järjestyä, on vahva. Mitään ei tässä elämässä tapahdu, jos istuu vaan persiillään ja odottelee. Ehkä olen sitten loppuelämäni yksin mutta nyt ainakin tuntuu, että olen vapaa. Ihan kuin ilmakin olisi erilaista hengittää kun kävelee kaupungilla :) Ja mikä tärkeintä, elämä on taas hauskaa ja pystyn nauramaan, ei ole jatkuvaa henkistä väsymystä, töissäkin jaksaa paremmin. Toivon sinulle kaikkea hyvää mitä ikinä sitten päätätkin. Ja muista se, sinä päätät omasta elämästäsi. Kukaan toinen ei voi puolestasi päättää, eikä kukaan muu ohjaa sinun elämäsi suuntaa kuin sinä itse. Kesäterveisin, Kristina

+1
+485

Kiitos Kristina

Käyttäjän Anonyymi kuva

Kiitos Kristina kirjoituksestasi, et tuomitse tai neuvo vaan kerroit oman tarinasi ja annoit näkökulmasi asiaan, olen miettinyt asioita jo todella pitkään ja kiitos, että sain tukea ajatuksilleni, sitä olen kaivannut kun en oikein osaa näistä ongelmista kenellekään puhua, vaikka olen koko ajan tiennyt mikä olisi parasta. Ja tiedän, että aikaa kun kuluu kaikki helpottuu, myös syyllisyys kun et voi toista auttaa, ja tiedänhän sen, että kukaan ei voi toista muuttaa kuin ihminen itse. Kaikkea hyvää sinulle ja pojillesi tulevaisuudessa.

+1
+306

Lisää uusi kommentti