Läheisen kuolema
Minun 26-vuotias poikani kuoli viime syksynä. Löysin pojan asunnoltaan kuolleena, mitään ei ollut enää tehtävissä. Monta vuotta meni rukoillessa ja toivoessa että jospa kuitenkin poika selviäisi ongelmastaan. Nyt ei ole enää toivoa, on vain muistot.
Poika eli lapsuuden ja nuoruuden, lyhyeksi jäi elämä. Koskaan en laittanut välejä poikki vaikka sitä vaihtoehtoa etenkin ammattilaisten puolelta suositeltiin. Autoin aina minkä voin kun hän apua pyysi. Vasta nyt tajuan miten paljon häntä rakastan ja riemulla ottaisin takaisin kaikkine ongelmineen jos se vain olisi mahdollista. Mutta kun ei ole.
Teille Äidit, isät ja sisarukset neuvon että etsikää sydämestänne se rakkaus mikä siellä kuitenkin kaikesta huolimatta on ja näyttäkää se teoissa ja sanoissa sillä jos tai kun narkomaani läheisenne kuolee on suru helpompi kestää.
Kommentit
Itseään ei pidä syyllistää.
Itseään ei pidä syyllistää. Itse toipuneena Narkomaanina ja omaisena tiedän kuinka rankkaa se on. Oma veljeni kuoli, ja se syyllisyys kalvoi koska lopetin paapomisen. Autoin häntä niin kauan, kun avulla ei ollut enää merkitystä ja oli se vain hyväksikäyttöä ja sellainen pyörä, missä kaikilla meillä oli pahaolla. Ruokaa sai aina, mutta ei rahaa. Tulla sai aina, mutta ei sekaisin. Se on hyvin vaikeaa asettaa rajat ja punnita ne oikeat rajat. Joskus pitää laittaa oikeasti itsensä edelle ja olla valmiina siihen tukemiseen jos sen aika tulee. Kova sairaus, josta kuitenkin on mahdollista toipua. Se on ikävä kyllä vain omasta halusta ja motivaatiosta kiinni. Kaikki ei siihen ole valmiita, mutta ollaan siellä jos sen hetki tulee. Toipumisen tiellä, tuki on älyttömän tärkeää. Voimia kaikille
Syksyllä kuollut poikani haki
Syksyllä kuollut poikani haki apua ongelmaansa, oli ollut viikon laitosjaksolla jossa aloitettiin metadoni korvaushoito, kaksi päivää sen jälkeen kuoli sydäninfarktiin.
Itse menetin veljeni 4kk
Itse menetin veljeni 4kk sitten huumeisiin, en tosin tiedä oli tarkotus kuolla vai onnettomuus. Eka huumeet oli auheuttanu sille skitsofrenian lopuksi kuoleman.
Siskoni on alkoholisti. Kuten
Siskoni on alkoholisti. Kuten isäni ja äitini. Päihdeongelmaisen läheisen elämään, jota pahimmillaan jatkuu kymmeniä vuosia, mahtuu kaikki nuo edelliset ajatukset. Ulkopuolelta on helppo neuvoa, toisaalta kokonaiskuva saattaa olla selkeämpi. Ja siksi toimin neuvojen mukaan. Rajasin. Jos päohdeongelmaisen pitää nöyrtyä päihteiden edessä, niin pitää läheisenkin. Ei ole läheisen käsissä, millaiseksi tarina kirjoitetaan.
Voimia kaikille. Ymmärrystä löytyy kaikille lähestymistavoille.
Narkomaanille on turha antaa
Narkomaanille on turha antaa pelkkää ruokaa rahan sijasta jos on vieroitusoireet päällä. Opioidivieroitusoireet ovat niin pahat, että ei siinä kunnossa pysty syömään eikä juomaan muuta kuin muutaman pisaran vettä päivässä. Syöminen onnistuu ainoastaan silloin kun on saanut päivän opioidiannoksen.
Niin se äiti kuoli yllättäen,
Niin se äiti kuoli yllättäen, promilleja yli kaksi, bentsoja myös käytetty. Bentsot haettu syöpäsairaan isäni nimissä ja salaa napsittu. Salailua ja itsepetosta viimeiset 20 vuotta kestetty, ehkä on parempi että kuolit pois. Vihaan sinua syvästi enkä ikinä anna sinulle anteeksi tekojasi.
Nyt se pahin päivä iski eteen
Nyt se pahin päivä iski eteen. Eilen rakas siskoni 25 vuotias nukkui pois (huumeiden yliannostus). Miten tästä pitäisi selvitä eteenpäin? 😭 Kaikilla tavoilla yritettiin auttaa mutta mikään ei riittänyt.
Lisää uusi kommentti