Minä en jaksa enää
Julkaistu 20.1.2021
51 vuotta sitten lupasin olla vaimosi. Elämä on ollut yhtä ylä- ja alamäkeä. Lapsia on neljä, lapsenlapsia 13. Mieheni täyttää huhtikuussa 72 vuotta ja on sydänsairas.
Vastikään lääkäri antoi ohjeet alkoholin käytöstä, kieltää kokonaan hän ei tietenkään juonut. 1-2 annosta joskus. Nytkin on mennyt pari pulloa väkevää päivässä. Hän kaatuilee ja isoilla mustelmilla koko ajan. Hän sanoo minua äitiksi ja pyytää auttamaan kun makaa lattialla eikä pääse ylös. En jaksa nostaa 105 kg painavaa velttoa ihmistä.
Pullot ovat kasvaneet litran pulloiksi, jaloviina ja koskenkorva. Viinipullo jonka hän osti minulle joululahjaksi, on löydetty piilosta ja juotu.
Nimimerkki:
Ahdistunut ja surullinen 70 vuotias äiti jamummo
Kommentit
Hei!
Hei!
En yhtään ihmettele, ettet jaksa enää! Omat voimasi ovat varmasti äärirajoilla ja varmaan pelottaa, mitä tapahtuu, jos et ole "äitinä" alkoholistimiehellesi. Voisivatko lapsesi auttaa tässä tilanteessa, he varmasti ovat tietoisia ja kantavat osaltaan huolta sinun jaksamisesta? Jos lapsista ei ole tueksi, ymmärrän tavallaan, että yrität selvitä yksin. Entäpä päihdetyöntekijät ja muut, oletko pyytänyt apua? Vai onko niin, että sinäkin haluat salata miehesi juomisen? Sinuna lähtisin tuosta tilanteesta pois. Haluatko pitää lastesi äidin ja 13:n lapsen mummon hengissä? Koska on sinun vuorosi elää?
Voimia sinulle, lähetän lauman apuenkeleitä!
t. toinen äiti ja mummo
Eipä tuo "miehesi" kauan
Eipä tuo "miehesi" kauan tuolla menolla enää elä. Lapsi hän on, kutsuu sinua äidikseen.
Päihdelinkissä on Kotikanava
Päihdelinkissä on Kotikanava-palsta, missä voit vaihtaa tuntemuksia muiden alkoholistien läheisten kanssa. Ei tarvitse edes kirjautua, senkus purat oloasi. Vertaistuki olisi nyt poikaa - päädyt sitten jatkamaan kitumista, hyppäämään pois vuoristoradan kyydistä tai hautaamaan hoidokkisi. Hän tuskin tulee tekemään elettäkään toivomasi muutoksen suuntaan.
Kuulostaa ihan edesmenneeltä
Kuulostaa ihan edesmenneeltä isältäni, eläkkeelle kun jäi, alkoi lopullinen alamäki, kaatuilua, katkoja, lopulta kuolo korjasi. Äitini oli ihan loppu sen hoivaamisessa, välillä pesi paskalakanoita, mutta mistä se isäni sen viinan sai...no ei äiti jaksanut sitä juopon ruikutusta, yritti säännöstellä jallupulloa. Uskon kyllä että isän olo oli kauhea...mutta ei ne katkot mitään auttanut, se oli vain äidille lepohetki ja sitten kaikki alkoi uudestaan.. kummallista tuo rakkaus...itse olen ajautumassa samaan tilanteeseen...siis juoppo vanheneva mies joka ei tolpillaan pysy, taistelee taisteluaan viinaa vastaan, mutta aina se pirulainen vie voiton... tipaton tammikuu kesti hällä puoli päivää, huikaton helmikuu saman verran...
Ai kummallista tuo rakkaus!?
Ai kummallista tuo rakkaus!? Eihän tuo mitään rakkautta ole, vaan riippuvuutta! Juopon puoliso on riippuvainen juoposta. Puoliso monesti mahdollistaa juopottelun ja ylläpitää sitä. Moni "rakkaus" loppuisi, jos juoppo ryhtyisikin elämään terveesti, eikä tarvitsisi enää "huoltajaa".
Minulla oli ystävänä juoppo
Minulla oli ystävänä juoppo vanha mies, alussa en huomannut sitä, hienot kulissit. Mies roikkui minussa, vaikka laitoin poikki tapaamiset, en asunut hänen kanssa. Oli yhtä piinaa pari vuotta, lopulta sairaus vei..ikinä en ala kaveerata juopon kanssa. Siinä sairastuu itse, ei pääse irti kun uskoo muutokseen. Olipa kokemus huh!
Lisää uusi kommentti