Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Minä, Mies ja Alkoholi

Julkaistu 8.2.2022

Vuosi 2015, olin kypsynyt ajatukseen kumppanista, aikuisesta ihmisestä elämässäni. Olin ollut poikani kanssa jo kauan yksin, mutta en kuitenkaan etsinyt isää lapselleni vaan kumppania itselleni. Olin ollut joskus aiemmin nettideittimaailmassa ja päätin kokeilla sitä. Tapasin miehen, jolla oli oma lapsi, mutta riitaisa ero lapsen äidistä. Kaljakin maistui. Kuitenkin monella tapaa tapaamisemme oli kuin kirjoitettu jossain ja yhdessäolo tuntui luontevalta, mentiin kihloihin. En ollut sinisilmäinen juomisen suhteen, joinhan jonkun verran itsekin mutta varmaan vuoden jälkeen huomasin, että ensinnäkin hän juo lähes joka päivä, mutta kuluttaa myös minun rahojani.

Oli jotenkin hämmentävää tajuta se, että olin joutunut samaan tilanteeseen kuin aiemmissa suhteissani, maksamaan lähes kaiken, vaikka emme edes asuneet yhdessä. Muutimme pojan kanssa, hän asui omassaan, mutta oli päivittäin meillä ja lopulta menetti kotinsa, maksamattomien vuokrien takia. Tämäkään ei herättänyt minua, vaan otin hänet asumaan meille, miksi? En tiedä vieläkään, jokin sanomaton kemia, syvä rakkaus vai vain ajan saatossa syntynyt läheisriippuvuus? Siinä sitä sitten oltiin ja katsottiin ryyppäämistä 24/7, koska töitä ei ollut ja rahaa sai aina jostain.

Heitin pihalle, jolloin litania rakastamisesta, halusta olla yhdessä, eikä halua tällaista alkoholistin elämää, se upposi, koska todella rakastin häntä ja Rakastan edelleen. Muutimme uuteen kotiin, yhdessä ja ensin kaikki olikin hyvin, mutta ei sitä kauaa kestänyt kun kaljalavat ilmestyivät ja oltiin taas elämänsä "kunnossa". Ilmoitin, että olen saanut asunnon ja muutamme pojan kanssa sinne. Silloin minulta pyydettiin viimeistä mahdollisuutta ja jos hän vielä retkahtaa, hän itse kävelee ovesta ulos. Annoin mahdollisuuden ja taas muutettiin.

Elämä hymyili, oli töitä, auto ja tulevaisuudensuunnitelmia, kunnes tuli helmikuinen päivä, vuosi sitten, halu kokeilla kun oli kerran pystynyt olemaan 9kk ilman. No ei onnistunut ja siitä sitten alkoi juominen, joka lopulta vei kaiken. Hän ei suinkaan kuitenkaan kävellyt itse ulos ovesta vaan asiasta väännettiin ja käännettiin. Hän ei ollut kuitenkaan väkivaltainen, mutta todella itsekäs, eikä ymmärtänyt, että juomisessa on mitään vikaa. Hän kuvitteli, että minä katson taas kännistä miestä 24/7. Sanoin, että tämä ei ole enää hänen kotinsa vaan etsii itsellensä ja kuningas alkoholille oman kodin. Taas alkoi selitys siitä kuinka hän ei halua alkoholistielämää jne.

No hän sai itselleen uuden kodin ja ajatuksena oli, että olemme yhdessä mutta asumme erillään. Tämä tosin tuli minun ehdotuksesta. Alkoholi asettui sinne, minä en ja nyt hän ei hae loppuja tavaroitaan, eikä vastaa viesteihin, vaikka olisi asioita itse ehdottanut. Manipulointia? Tämä ei tosin ole minulle mitään uutta, koska joka kerta näiden vuosien aikana, jos asiat eivät ole menneet, niin kuin hän olisi halunnut, hän ei vastannut puheluihin, ei viesteihin ja katosi päiviksi ties minne.

Lopuksi siis haluan sanoa, että löysin voiman lähteä lopullisesti, mutta miten ihmeessä pääsen hänen tavaroista eroon, jos hän ei vastaa, eikä suostu sopimaan asioista! Avaintakaan en ole vielä saanut...

Nimimerkki: 
Vuosia uskonut, en enää
+1
0
-1

Kommentit

Hei, toivottavasti tilanteesi

Käyttäjän Anonyymi kuva

Hei, toivottavasti tilanteesi on ratkennut. Ihailen rohkeutta tilanteessa. Itse vielä kitkuttelen, mutta tilanne on monin tavoin erilainen. Aloin seurustelemaan lasteni isän kanssa jo 17 vuotiaana, vuonna 2006 ja pian muutimmekin yhteen. Alkoholia kului meillä molemmilla, mutta ainoastaan minä lopetin siinä vaiheessa kun lapsi syntyi. Toki vuosien varrella käyttö on vähentynyt ja lapsia on siunaantunut jo kolme. Vuosi sitten olimme tilanteessa, jossa mies joi joka viikonloppu sekä perjantaina että lauantaina. Aloin olemaan tosi ahdistunut, sillä mies ei osallistunut perheen asioihin enää edes sitä vähää kuin mitä aiemmin ja nukkui viikonloppuisin aina puoleen päivään kun minä heräsin lasten kanssa jo ennen kahdeksaa. Olutta kului keskimäärin korillinen viikossa. Otin asian puheeksi ja pienen hetken hän joi vain lauantaisin. Kunnes alkoi ottamaan "muutaman" saunaoluen myös keskiviikkoisin. Muutamaan saunaolueeseen kuului 1-2 vahvaa 8 % olutpulloa alkosta ja tämän lisäksi 5-7 perinteistä olutta. Otin taas asian puheeksi ja keskiviikkoinen juominen loppui. Mies kuitenkin muuttui ärtyneeksi ja vanhin lapsi oireili kiukuttelusta. Viimeiset kuukaudet Mies joi vain yhden kerran viikonlopussa, siitä ei voinut päästää irti. Joka kerta kun yritin asiasta puhua, hän ärtyi. Hän jopa tiedostaa ongelmansa, koska täyttää valheellisesti alkoholinkäytöstään tietoja lasten neuvolan lomakkeisiin ja on pyytänyt etten ottaisi asiaa puheeksi neuvolassa. Kai hän pelkää lastensuojelulla. 

Nyt kuitenkin mies on töissä toisella paikkakunnalla ja hänellä on siellä vuokra-asunto, jossa asustelee. Poissaolo ei juuri näy kotona, sillä hoidan lapset ja kodin kuten tähänkin saakka. Toki oma aika jää vähemmälle, kun ei pääse samalla tavalla yksin lenkille kuin aiemmin, mutta se on pieni hinta siitä, että saa olla kotona rauhassa ilman turhaa stressiä. Hän tulee yleensä viikonloppuisin kotiin, jolloin on ollut selvin päin. Hän ei pyynnöistä huolimatta ole osallistunut pyörittämään kodin arkea edes noina viikonloppuina, vaan röhnöttää sohvalla koko täälläoloajan. 

Keskustelin (taas) miehen kanssa pari kuukautta sitten siitä, että hänen pitää lopettaa juominen ja muutenkin laittaa elämänsä kuntoon ja keskittyä perheeseen enemmän, niin hän lupasi parantaa tapansa. Nyt kuitenkin mies on alkanut juomaan vuokra-asunnollaan viikolla, että näyttäisi siltä että hän olisi lopettanut juomisen kokonaan. Muutamana viikonloppuna hän ei ole tullut lainkaan kotiin, vaan on omien sanojensa mukaan jäänyt töihin. Tiedän, että syynä on osin myös juominen. Siellä voi ottaa vapaasti, kun en ole vahtimassa, eikä lapset näe.

Olen aika neuvoton asian kanssa, sillä meillä on iso asuntolaina ja yhteiset lapset. Nyt tavallaan tilanne on rauhoittunut, koska saan olla lasten kanssa meidän vanhassa kodissa ja mies asustelee siellä omassaan. Mutta ahdistaa viikonloppuisin jos hän tulee kotiin. Hän on alkanut haisemaan pahalta, itseäni yököttää se alkoholin käyttö ja inhottaa kun mies tulee lähelle olettaen, että kaikki on hyvin. Emme kuitenkaan riitele, enkä näytä lapsille pahaa oloani viikonloppuisin, vaan teen heidän kanssaan aina jotain kivaa kun mies jää kotiin sohvalle. 

Erillään asuminen on myös jakanut rahan käyttöä siten, että olen vasta tajunnut kuinka paljon vähemmän rahaa minulla ja kolmella lapsella menee verrattuna mieheen yksin. Hän kuluttaa saman verran kuukaudessa elämiseen kuin mitä me muut yhteensä. Olen miettinyt jopa asuntomme myymistä, mutta toisaalta en haluaisi ja lapsille on hyvä asua omassa kodissa. En haluaisi riitaa miehen kanssa tästä asiasta, vaan olla vain ihan rauhassa. Ehkä kaikki kuitenkin onnistuu parhaiten jos vain kestän viikonloput ja muuten saan olla omassa kodissa yhdessä omien lasten kanssa samaan aikaan kun mies kuluttaa aikaa pullon kanssa? 

+1
0
-1

Lisää uusi kommentti