Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Rakkautta ja piikkilankaa...

Julkaistu 30.7.2020

Perhana nyt on vahva tunne, etten ole pystynyt tyydyttämään seksuaalisesti ex-tyttöystävää. Kaiken lisäksi olen loukannut häntä sunnuntai-iltaisen riidan päätteeksi ajamalla ulos asunnostani. Kaupunkiin, joka hänelle uusi ja ei ole vielä kavereita kertynyt...

Toisaalta meidän tilanne vaati jotain sellaista, ja kun eivät sanat enää riittäneet vaan otettiin ihan fyysisesti yhteen. Olimme juoneet olutta. Uhkasin poliisilla ja hän syöksyi kimppuuni yrittäen saada minulta puhelimen pois. Sitten sain yhden iskun päähäni ja raivoissani tarrasin häntä hiuksista kiinni. Painoin maahan ja pidin häntä polvellani lattialla. Siinä vaiheessa hän lupautui poistumaan omin avuin asunnostani.

En ole  kokenut aiemmin väkivaltaa suhteissani. Enkä ole tottunut sellaiseen että minuun käydään käsiksi. Hän on kertomansa mukaan joutunut sietämään väkivaltaa aiemmissa parisuhteissa. Sitä en ihmettele yhtään, sillä jos on noinkin kimppuun käyvää mallia, niin kyllä miehen pitää saada itseään puolustaa ko. tilanteissa. Esim. pitää kiinni tai painaa maahan ja tehdä vastustaja vaarattomaksi.

Itse veikkaan, että noihin väkivaltatilanteisiin - siis tämä oli jo toinen kerta - vaikuttaa meidän amfetamiinin käyttö. Itsestäni ainakin tunnistan sellaisen jutun, että kun olen ottanut vireeniä, niin muutama päivä sen jälkeen hermot ovat todella tiukilla. Eikä ajattele asioita ihan normaalisti. Saman olen huomannut myös hänessä. Sitä en tiedä, että tajuaako hän sitä, ja että kuinka siihen tulisi suhtautua. Suutuspäissään tulee sanottua asioita, joita ei tarkoita.

Sovimme edellisellä kerralla, kun hän löi minua nyrkein ja aftershave-pullolla päähän. Jouduin kutsumaan poliisin paikalle. Se oli minusta ainut järkevä vaihtoehto, sillä itse en varsinkaan naisiin väkivaltaa kohdenna. Hän sanoi, että sellainen ei tule toistumaan ja vannoi ja vannoi. Kunnes sitten tuli tämä toinen kerta. En tiedä johtuuko asia siitä, koska hän on minua paljon nuorempi, jotain 24 ja minä 39. Tilanteet eivät oikeastaan enteile millään tavalla vaan hänen suuttumuksensa/raivonpurkaus tulee todella arvaamattomista asioista. Voihan sitä tietysti antaa asiat anteeksi, mutta tuntuu että olen käynyt hieman varovaiseksi sanomisieni suhteen, sillä pelkään, että hän suuttuu ja luulee minun esim. pettäneen häntä.

Siis en itse ole ainakaan mielestäni kovin kokenut parisuhdeasioissa ja sitä olenkin miettinyt, että kuuluuko väkivalta parisuhteeseen. Sillä olen sitä nähnyt monen pariskunnan harrastavan. Ainakin alkoholin vaikutuksen alaisena. Sellainen tunne minulla on, että ei väkivalta parisuhteeseen kuulu. ja hirvittää ajatus, että jos itsekkin raivostuu ja lyö tai potkii seurustelukumppania.

Sillon, kun painoin häntä maahan sanoin ääneen, että nyt tekisi mieli lyödä takaisin. Sain sitten kuitenkin itsestäni kasattua ja tyydyn pitämään häntä lattialla, mutta sydämmeni hakkasi ja adrenaliini suonissa virtasi. Käteni oikein tärisi. Siinä vaiheessa halusin hänestä vain eroon ja siitä johtui tämä asunnosta häätäminen.

Asunto on siis minulle vuokrattu ja tämä nainen tuli asumaan luokseni noin 3kk sitten. Tapasimme eräissä bileissä kaverini luona. Jollain tavalla minä kiinnostuin hänestä välittömästi ja välillämme oli kemiaa tai jotain. Sillonkin käytimme yhdessä amfetamiinia. Sitten meni jonkun aikaa kun ei nähty, kun ei vaihdettu numeroita. Soitin hänelle ja sovimme tapaamisen hänen äitinsä luokse, koska hänellä ei omaa asuntoa ollut. No, se tapaaminen sitten jäi ja meni viikko pari kun taas soiteltiin. En muista kumpi soitti. Hän sanoi tulevansa luokseni, jos se minulle vain sopisi. Ja kyllähän se sopi. Ihastuin kyllä välittömästi häneen ja siinä sitten ryypiskeltiin, harrastettiin seksiä ja toisiimme tutustuttiin. Siitä on noin 3kk.

Jos nyt kokonaisuutena miettii meidän yhdessä olo aikaa, koen sen olevan enemmän positiivinen kuin negatiivinen asia. Ainut on nämä kimppuunkäymiset, jotka harmittaa ja se, etten ole pystynyt antamaan hänelle seksiä ja, niin kuin hän sanoo, "huomiota" tarpeeksi. Se hirvittää vielä enemmän mihinkä väkivalta saattaa johtaa. Pahimmassa tapauksessa verityö saattaa olla asia, jota alibista saisi lukea. Harmittaa vaan... Ilman väkivältatilanteita olisin varsin tyytyväinen meidän suhteeseemme.

Kertokaapa muut mitä minun tilanteessani kannattaisi tehdä. Kaikki vinkit ja kokemukset ovat kultaakin arvokkaampia minulle. Tai jos huomaatte jotain, mitä minä en huomaa omassa käytöksessäni, että olenko tällaista kohtelua ns. ansainnut?

Nimimerkki: 
rumpali:81
+1
+3

Kommentit

Hei rumpali:81!

Käyttäjän Plinkin tiimi kuva

Hei rumpali:81!

Kiitos tarinastasi! Kuten kirjoitit tuntevasikin, väkivalta ei parisuhteeseen kuulu. Kenenkään ei pidä parisuhteessa pelätä joutuvansa väkivallan kohteeksi eikä väkivalta ole koskaan oikeutettua. Kuten hyvin kuvaat, väkivalta myös usein luo väkivaltaa. Olet hienosti havahtunut huomaamaan, että tämä ei ole normaalia ja pelkäät, mihin tilanne voi pahimmillaan johtaa.

Tässä joitain linkkejä, joista voi olla hyötyä. Suosittelen lämpimästi tutustumaan niihin.

Miessakit ry:n Väkivaltaa kokeneet miehet -toiminta miehille, jotka ovat kokeneet väkivaltaa kotona tai kadulla: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/vakivaltaa-kokeneet-miehet/

Nollalinja väkivaltaa läheisessä suhteessa kokeneille: https://www.nollalinja.fi/

Ensi- ja turvakotien liiton Nettiturvakoti, josta löytyy tietoa, keskusteluapua ja tarinoita lähisuhdeväkivallasta: https://nettiturvakoti.fi/

Miessakit ry:n Lyömätön linja, joka on toimintamuoto miehille, jotka pelkäävät itse käyttävänsä väkivaltaa: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/lyomaton-linja/

Lämmintä loppukesää toivotellen,
Pinja / Plinkin tiimi

+1
+3

Lisää uusi kommentti