Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Erilainen selviytymistarina

Julkaistu 18.1.2012

Olen 28v nainen ja nykyään äiti. Olen ikäisekseni joutunut kokee aika paljon. Alamäkeni alkoi siitä kun selvisi, että silloinen aviomies olikin rikollinen. En tiennyt asiasta koko kuuden vuoden aikana yhtään mitään. Miksi olin sinisilmäinen? Kai sitä oli vaan niin sokea? Minä en voi syyttää itseäni siitä miksi mieheni oli rikollinen. En oikeastaan halunnut uskoa sitä kuinka hän voi olla sellainen, tehdä jotain sellaista jota ei voi hyväksyä eikä anteeksi antaa. En olisi muuten saanut tietää ellei eräänä kauniina päivänä kun saavuimme silloisen mieheni kanssa kotiin, vastassa olikin poliisit ja tulivat tekemään kotietsintää.

Enkä ikimaaimassa osanut kuvitella, että yhteisestä kodistamme löytyi rikollista materiaalia. Sadoittain levykkeitä joka sisälsi lapsipornoa. Silloinen mies olikin pedofiili. Mieheni kuului isoon rikollisvyyhtiin, kun monia suomalaisia jäi kiinni lapsipornografiasta. Petojen rinki saatiin kiinni Supon ja Fbi:n toimesta. En olisi ikinä maailmassa osanut kuvitella sellaista. Sen jälkeen kun he olivat tehneet kotietsinnän niin romahdin lattialle. En voinut käsittää asiaa. Itkin vaan, koko elämäni valui silmien alta. Sen neljän päivän aikana mitä mieheni oli tutkintavankeudessa sain kelattua asiat ja haettua apua itselleni. Suunnitelma oli selvä. Hain avioeroa ja etsin asunnon. En voisi asua miehen kanssa joka on rikollinen. Kiitän luojaa siitä ETTÄ MEILLÄ EI OLLUT LAPSIA!

Sain apua itselleni. Sain lääkityksen ja pääsin terapiaan. Söin masennuslääkkeitä ahdistukseen ja paniikkikohtauksiin ja pääsin muuttamaan pois sieltä missä asuin ja pois sellaisen miehen luota. Pitkään oli pelko kun asuin yksin että joku tulee taas ja soittaa ovikelloa ja tulee sisään. Kävin aika pitkään terapiassa ja söin lääkitystä, kunnes vuosien päästä lopetin sen. Olin löytänyt terveellisemmän elämän eli liikunnan. Treenasin ahkerasti ja liikunta auttoi vaikeammissa olotiloissa. Olin kyllä kova ottaa kuppia. Tein kaksivuorotyötä ja vapaapäiviä oli harvassa. Aika usein join kaljaa muutaman ja tuli mentyä kanuunassa töihin, ainakin iltavuoroon. En ollut koskaan juomisen takia pois duunista. Join vaan sen takia kun olin yksinäinen ja sinkulla oli vaikka mitä kivaa.

Elämäni muuttui pari vuotta tapahtuneen jälkeen kun kohtasin uuden miehen joka
tuntui oikealta ja meillä synkkasi. Meillä alkoi olemaan mukavaa yhdessä ja ihanaa. Hups - vajaa 3kk seurustelunaikana olinkin raskaana ja oli yhteinen elämä ja lapsi ja isoja muutoksia niin myötä ja vastamäessä. Mutta siitä kertominen olisikin uuden tarinan arvoinen. Sen voin rohkaisuksesi sanoa, että oli elämä kuinka paskaa tahansa, aina sieltä pystyy nousemaan jos tahtoa on.

Nimimerkki: 
Sandy
+1
+325

Lisää uusi kommentti