Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Elinikäinen riippuvuus

Julkaistu 27.6.2016

Olen 35-vuotias mies. Olen pelannut rahapelejä koko ikäni. Ensimmäiset pelikokemukseni ovat ala-asteelta noin 8-9-vuotiaana. Pelaamiseni alkoi, kun pari vuotta vanhemmat ystäväni kertoivat omia kokemuksiaan peleistä ja voitoista. Oli pitkävetoa, vakiota, raveja, tulosvetoa, korttirinkejä ja hedelmäpelejä. Oikeastaan kaikki uhkapelin muodot, mitä oli siihen aikaan saatavilla tai tiedossa.

Kymmenien vuosien jälkeen keskusteltuani ja painittuani asian kanssa koko elämäni, sekä useiden eri tahojen kanssa keskusteltuani varmasti suurin syy kierteeseeni oli pelien aikasessa vaiheessa sattunut suuri voitto, joka antoi väärän kuvan siitä, että tästähän voi voittaa. Kohdallani se sattui ollessani 10-vuotias, joten aivojeni oli helppo asia jotenkin hyväksyä ja pistää luulemaan, että voittaminen on mahdollista. Sen kääntäminen on sitten ollutkin kymmeniä vuosia kestänyt prosessi.

En lähde sen tarkemmin erittelemään asioita joita minulle on tapahtunut vuosien varrella, kuin muutamin lausein, koska tarina on suurilta osin kaikille pelaajille sama. Haluan osaltani kannustaa lopettamiseen ja antaa toivoa, että se on mahdollista.

No muutamin lausein ja sanoin: Pelasin 25-vuotta kaikki rahani. 8-vuotiaasta lähtien pelasin viikkorahani jokaista penniä myöten 20 markan viikkoraha oli laskettu 5mk pitkäveto, 5mk vakio, 5mk tulosveto ja 5mk raveja. Näin tuntui jatkuvan ikuisuuden viikkorahoista, opintotukiin muihin yhteiskunnan tukiin ja palkkoihin. Ensin kaikki rahat laskujen ja vuokran jälkeen. Lopulta kaikki rahat laskuista ja vuokrista välittämättä. Tämäkin jatkui vuosia. Seurasi maksuhäiriöt, ulosotto, masennus, itsetuhoiset ajatukset, että elämä olisi helpompaa jos sitä ei olisi.

Tiesin vuosia ongelmastani ja yritin lopettaa kymmeniä kertoja. Aina kuitenkin palaten takaisin siihen pisteeseen, että sillalta hyppääminen on ainoa ja paras vaihtoehto kaikille. Kävin psykologilla, se ehkä hieman auttoi, mutta ei kuitenkaan. Suljin kaikki mahdolliset tilit netistä, mutta aina löytyi uusi mihin voi kirjautua tai kumota vanhan kielto. Löytyi aina pelipaikka mihin mennä tai kioski, josta laittaa laput sisään.

Tilanteeni oli siis kuten useimmilla pahoilla himopelaajilla. Kaikki rahat menee pelaamiseen. Ei oikein edes tiedä mihin muualle niitä laittaisi. Tuntuu, ettei tulevaisuutta oikein ole. Ei pysty elämään itsensä ja oman häpeänsä kanssa, jota kohtaa toistuvalla pelaamisella. Velkaa on helvetisti, luottotiedot on menneet. Ihmissuhteita on vaikea lähteä rakentamaan, kun taustalla on tälläinen tilanne. Ei rahaa lähteä ulos tai tehdä mitään. Kämpän, vakuutuksen, puhelinliittymän, kulutusluoton tai minkä tahansa saaminen on mahdotonta yms...toivotonta. Elämä usein tuntui täysin toivottomalta.

Se miten tilanteesta pääsin pois on vuosien ajan siitä haluaminen irti. Mikään ei tapahtunut eikä tapahdu kerralla. Vuosia tiedustin tilanteeni ja hain apua, mutta aina palasin ja pelasin kaiken. Itkin, raivosin ja avauduin ystävilleni. Tein paljon asioita, joista en todellakaan ole ylpeä, eikä ne laillisiakaan olleet. Ruokaa oli saatava. Ajauduin usein pisteeseen, että ei yksinkertaisesti siis ollut rahaa ruokaan, eikä rahaa mistää saanut saati kehdannut enää mistään pyytää. Aina sama saatanan homma. Olen sopinut itseni kanssa, että ei enää ikinä kunnes taas mennään, kun vain jostain saan rahaa.

Luulen, että on monien asioiden summa mitä kautta paraneminen alkaa kuten: vanhemmille kertominen, luotettavien ystävien kanssa asiasta jutteleminen, psykologilla käynti, tilien sulkeminen, luottotietojen menetys. Kaikki pikkuhiljaa painoivat asiaa eteenpäin. Suurimmaksi yksittäiseksi tekijäksi sanon hyvän ystävien tuen ja hänen samaistuminen tilanteeseen. Lisäksi vanhempien hätärahavirtojen katkaisu.

Vanhemmilta ja ystäviltäni lainasin jonkunlaisia summia rahaa, mutta ne eivät olleet sellaisia, jotka olisivat suhteeni heihin lopullisesti pilanneet. Tiesin, että se saattaisi pilata suhteeni heihin lopullisesti ja jotenkin tiedostin, että se on lopulta ainoa porttini ulos. Kerroin heille ongelmistani, mitä he olivat aavistelleet tai tienneetkin, mikä helpotti asiaa. Tämän jälkeen meni vielä vuosia, että pelaamiseni väheni, mutta koen, että se oli silti askel oikeaan suuntaan. Käytin sumeilematta hyväkseni kaikkia mahdollisia rahalaitoksia, josta olen maksanut pitkät vuodet. Kasvottaman rahalaitoksen hyväksikäyttö ei tunnu juuri miltään.

Pikkuhiljaa: niin kauan kuin muistan elämäni on pyörinyt pelaamisen ympärillä. Sen tiedostaminen on suunta paranemiselle. Asian jakaminen on kohti paranemista. Mahdollisimman monen kanssa asiasta puhuminen auttaa. Hyväksyminen asia, että ihmiset ajattelevat sinusta tietyllä tavalla ainakin hetken verran on asia kohti paranemista. Tiedostamalla, että pelit on tehty, niin että niihin häviää (tämän varmasti suurin osa tietää, mutta jotenkin kuvittelee, että voi biitata pelit). Oman kuolevaisuuden tajuaminen - viiteten ylemmälle riville. Kaikki nämä asiat yhdessä ja esim muiden päihteiden vähentäminen ovat kaikki pieniä askeliä, mutta oikeita kohti paranemista.

Se, ettet pelaa kaikkea rahojasi kuukauden tuloistasi vaan kaytät esim. 20e hyvään ruokaan tai elokuviin oikeastaan tai ihan mihin vain mikä tuntuu itsestäsi hyvältä on kohti paranemista. 20e tuntuu pieneltä summalta, kun alitajunnassa pyörii esim. 20 000 e velat joita joutuu ulosoton kautta koko ajan lyhentämään. 20e tuntuu myös ikuisuudelta, ettei tämä kurjuus koskaan lopu.

Se, että aloitit pienellä panoksella pelaamisen joka lopulta johti kaiken pelaamiseen on käännettävä toisin päin. Nyt lähdet pienestä määrästä kasvattamaan kuukauden pottia pois pelaamisesta. Jonku ajan jälkeen käytät kuukaudessa 40e itseesi sitten 60e. Käytät rahan pikkuhiljaa ystäviisi ja perheeseen. Hyvin pienistä määristä asia lähtee etenemään, mutta pikkuhiljaa tilanne kääntyy. Minulla tähän meni noin 5-vuotta. Nyt minulla ei ole enää velkaa ja velkarekisterinikin pyyhkiytyy ensi kesänä, joten voin alkaa miettimään oikeasti tulevaisuutta.

Pelisessiot pikkuhiljaa muuttuvat tiskivuoroiksi, pyykkivuoroiksi ja illallisiksi eli elämäksi. Korostan nyt kuitenkin että tähän menee vuosia ja se vaatii paljon työtä, mutta on hyvin mahdollista. Se vaatii työtä ja kärsivällisyyttä, mutta lopputulos on parasta mitä voi elämältä saada "normaali elämä". Palkinto, jota tarpeeksi paljon hävinnyt ainoastaan tavoittelee, mutta sitä ei valitettavasti voi voittaa mistään muualta kuin omasta päästä. Asia on muokannut itseäni eniten elämässäni, eikä se koskaan lähde kokonaan pois sen kanssa on vain opittava ja osattava elää.

Tuntuu, että voisin kirjoittaa asiasta vaikka kuinka ja että niin paljon jäi sanomatta, mutta kysykää, niin vastaan mielellään.

Nimimerkki: 
Kohti elämää
+1
+380

Kommentit

Hienoa

Käyttäjän M26 kuva

Moikka.

Helvetin surullista. Paljon samoja piirteitä, kuin itsessä. Surullista.

Kuitenkin pystyn haistamaan tekstistäsi, että paremaan mennään. Ja siis ihan oikeasti.

Oma tarinani löytyy samalta palstalta nimellä: : "nyt saa yksinkertaisesti riittää."

Omia kokemuksia siis löytyy. Ei samalla tavalla kuin sinulla, mutta kokemusta löytyy.

Jos tarvitset/haluat tukihlöä lopettamiseesi, vastaa tähän viestiin ja teen uuden sposti-osoitteen. (En halua omaa nimeäni muiden tietoon).

+1
+365

Voi kun ymmärtäisin kirjoittamasi

Käyttäjän Vihtori kuva

Täsmälleen sama tarina, ainoat eroavaisuudet vain siinä, että voitin 8-vuotiaana bingossa päävoiton, jota koko suku ihannoi ja teki minut pelaajana vahingossa sankariksi. Toinen ero on siinä, etten ole vielä kuivilla. Olen tehnyt kaiken, mutten ole löytänyt ulospääsyä. Ajatus 20€ sijoittamisesta itseeni ja perheeseeni  oli hyvä idea. Nythän ainoa tavoitteni on säästää kaikessa, jotta peleihin jää enemmän rahaa. Minulla on hyvät tulot ja n.10k velkaa. Ei siis todellakaan tekemätön paikka. Ainoa ongelma on se etten pysty elämään siten, että tilillä olisi rahaa. Onnea sinulle!

 

 

+1
+326

Lisää uusi kommentti