Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Loppurahat kolikkoina

Julkaistu 23.10.2019

Kädet täristen ja tuskahiki otsalla kävelen taas jo liiankin tutuksi tullutta oikopolkua kotiin. Kaikki meni. Harjakaista, Emmaa ja niitä vapaapelikierroksi kiroten laahustan kotiin ja itku kurkussa mietin mitä tekisin ruuaksi lapsille. Kaupasta ei tarttunu mukaan taaskaan mitään, paitsi häpeä, itseinho ja syyllisyys.

Nämä kantamukset harteilla harpon kotiin lähikaupasta väistellen keväthangen alta esiin tulleita koiranpaskakasoja. Ne ovat ällöttäviä, yhtä ällöttäviä kuin minä valheineni ja selityksieni kanssa. Kuvottava olo saa vatsassa pyörähtämään. Ehkä otan vipin, niin saan ainakin ruokaa ja voin sinnitellä tilipäivään asti, sinne on matkaa 28 päivää. Lapsilisistä maksaisin sähkölaskun ja jätelaskun. Olisinpa jättänyt rahaa edes sen verran, että saisin tölkin maitoa, sitä s-ryhmän edullisempaa. Valio kun on hinnoitellut itsensä ulos minun budjetista jo vuosia sitten.

Minun budjettiin ei mahdu kuin maltalaisten kasinoiden ja raha-automaattiyhdistyksen säännöllinen tukeminen ja perheen leivässä pitäminen, sekin velkarahalla. Ottaa päähän. Otan limiitin, koska olen onnistunut vielä tasapainoilemaan luottotietojeni kanssa. Vielä. Jotenkin odotan hetkeä, että kaikki menisi ja jäisin kiinni tässä helvetissä, rysän päältä ja kaikki valheet paljastuisivat. Väsyttää, rintaa puristaa taas ja hengitys kiihtyy samalla kun suu kuivuu.

Satanen on tullut vippifirmalta tilille, pari kymppiä pistän netticasinolle, sille lempparille mikä antaa aina, jos ei ekalla niin tokalla pari kymppisellä. Ei antanut. Tänään on vaa huono tuuri, pistän vielä kolme kymppiä ja isolla panoksella luulis ko tulevan, onhan ne jo vienyt, kyllä se nyt antaa. Lopuilla kolmella kympillä saan kuitenkin jauhelihaa, makaroonia ja maitoa, että pärjätään ensi viikkoon. Ja jos voitan, niin ostetaan ruokaa pakkaseen, sitä s-ryhmän edullisempaa jauhelihaa, loppurahat kolikkoina, mummorulla on yllätyänyt ennenkin positiivisesti hädän hetkellä. Ainakin kerran sadasta.

Tässä otteita mun entisestä elämästä, olen lopettanut, mutta en unohtanut. Jokainen päivä pelaamatta on voitto. Helppoa ei ole ollut, eikä tule olemaankaan, mutta taistelen. Ehkä ensi keväänä huomasn lumen alta paljastuvan muutakin kuin koiranpaskan ja annan kevätauringon kuulua minullekin.

Voimia kaikille, jotka taistelette!

Nimimerkki: 
Unlucky
+1
+19

Lisää uusi kommentti