Opiskelijan painajainen

Olen 26-vuotias työssäkäyvä opiskelija, joka menetti kontrollin noin vuosi sitten. Pelasin viattomia summia rahaa kasinolla yksinäisyyteen ja jännityksen tunteeseen. Rahaa oli enemmän kuin ehdin kuluttaa, töistä ja opintolainasta johtuen. Yksinäisyys ja ajankäytön ongelmat, johtuivat lähinnä opiskelupaikan vaihdoksesta. Pelatessa aika kului kuin siivillä ja voittoja napsahteli sieltä täältä, eli tuli hyvä ja voittamaton fiilis. Noh, se hyvä tuuri ei kauan kestänyt. Loppujen lopuksi voitot tuli pelattua takasin ja tilalle tuli pakonomainen tarve voittaa häviöt takaisin. Pelasin voitot ja sen lisäksi jouduin ottamaan pikavippejä, jotta olisin voinut salata asian tyttöystävältäni, sekä rakastavaisilta vanhemmiltani. Ensimmäinen pohjakosketus tuli, kun pikavippejä oli noin neljätuhatta ja tilillä rahaa noin 10e. En enää tiennyt mitä tehdä. Silloin oli pakko soittaa vanhemmille ja kertoa katkera totuus. Puhelun jälkeen uskallin myös kertoa tyttöystävälleni tilanteen.

Sain vanhemmiltani ja tyttöystävältäni kaiken mahdollisen tuen ja avun minkä ihminen voi saada. Vanhempani maksoivat velkani ja tyttöystäväni ymmärsi minua. Ehtona oli se että en enää ikinä pelaisi.

Koin elämäni suurimman häpeäntunteen tilanteesta johon olin itseni laittanut (Minä en ole todellakaan sellainen ihminen).

Lupasin parantaa tapani...

02.10.2018 se tapahtui. Kaikki asiat oli hyvin, rahaa oli säästössä (1700), en ollut pelannut. Niinkuin sanotaan riippuvuus ei katso järkeä. Yhtäkkiä päätin pelata pienellä summalla ja mielessä pyöri isän sanonta että, jos annat pikkurillin niin se vie koko käden. Noh  pelasin ja hävisin... Loput arvaa.. Lähin tavoittelemaan häviötä takasin...sinne meni ja lainan kanssa............2600e yhdessä illassa ja tili nollissa.......sohvalle itkemään.... mistä tämä johtuuu!........ Ainut oikea asia mitä tein sinä iltana oli soittaa jälleen vanhemmille ja kertoa koko tilanne, tyttöystävä on nykyään avopuoliso ja löysi minut itkemästä sohvalta.

Ilman, että olisin uskaltautunut kertoa avopuolisolleni ja vanhemmilleni tästä asiasta olisin paljon pahemmassa tilanteessa.

Voin tällä  hetkellä kertoa omasta kokemuksesta, että kertokaa tilanteenne läheisille niin pian kuin mahdollista. Itse olisin voinut yrittää selvittää tilannetta yksin, mutta se ei olisi tuonut mielenrauhaa sillä asia olisi vain lykkääntynyt tulevaisuuteen. Tällä hetkellä saan kaiken tuen puolisoltani ja perheeltäni ja vaikka aiemin jo lupasin, että tää on nyt tässä.

Unelmani olisi se, että kunpa kaikilla olisi tällaiset vanhemmat tai puoliso, mutta sitä voi tietää vasta kun uskaltaudutte kertoa huolenne ja totuuden.

Varmasti on kohtalo tovereita teissä opiskelijoissa, jos uskallatte kirjoittaa. Toivottavasti tämä tarina myös rohkaisee teitä.

Olen kiitollinen, siunattu ja onnellinen.

Kohti tulevaisuutta uudelta pohjalta, kiitos avopuoliso ja vanhemmat.
Rakkaus voittaa aina.