Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Uutta elämää etsimässä

Julkaistu 8.2.2021

Minut on tunnettu ja tunnetaan vieläkin energisenä, pärjäävänä aina, sinä joka päihittää kaikki muut asiassa kuin asiassa, ei epäonnistu missään. Mitä jos muut näkisivät mitä oikeasti olen, että olen sairas? Riippuvuus, näkymätön sairaus tuhoisin seurauksin. Riippuvuus on sairauteni. Se tuntuu ikuiselta oravanpyörältä joka ei katoa vaan vaihtaa vain kohdettaan. Syy miksi kirjoitan tästä on se, että en kuoreltani saa ääntä ulos vaikka sisälläni minä huudan AUTTAKAA MINUA.

Tällä hetkellä olen pisteessä, jossa ei ole kuin suunta ylös. Ongelmani on ollut alkoholi ja peliriippuvuus. Ne yhdessä tekivät jo vakavia haittoja itselleni sekä läheisilleni. Lähdin riippuvuusvastaanotolle hakemaan apua. Alkoholin käyttö loppui seinään, muuten olisin menettänyt parisuhteeni. Tässä vaiheessa pelaaminen oli helpompi pitää salassa muilta enkä joutunut elämään ilman riippuvuuden kohdetta. Olin aikoja pelaamatta ja ajattelin että en minä pelejä tarvitse, elämä on hyvää ilman niitäkin. Tein kahta työtä, jotta voin maksaa useita luottoja mitä olin pelaamisen takia ottanut. Ahdistus oli valtava kun työskenteli aamusta iltaan ja tuntui että rahaa ei silti riitä elämiseen, mutta peleihin sitä siinä vaiheessa riitti. Kunpa osuisi iso voitto ja saisin velkani pois, sitten voisin lopettaa pelaamisen kokonaan. Näin ajattelin, vaan toisin kävi. Eihän näin pitäisi kenenkään ajatella mutta kun on tarpeeksi kauan sumussa ei voi ajatella enää oikein.

Tilipäivänä maksoin lähes kaikki pakolliset laskut, loput menivät nettikasinolle. Tätä jatkui yli vuoden. Odotin aina sitä päivää kun pystyin pelaamaan vaikka kadotin järjellisen ajatukseni pelatessa. Kerron esimerkin pelaamisestani: Talletan nettikasinolle viimeisistä rahoistani 50 euroa. Pelaan ensin pienellä panoksella ja kun tilin saldo on yli 100 euroa nostan kierrospanosta välillä viiteen euroon ja siitä ylöspäin. Voitan 2000 euroa, JES! Nopea kotiutus, maksa muutama lasku ja mieti että nyt juokse automaatille ja nosta tili tyhjäksi. Kuitenkin kotonta lähteminen tuntuu työläältä ja pian huomaan että ne kaikki "voitot" ovat taas talletettu kasinolle ja muutamassa tunnissa. Kaduin joka kerta kun näin tapahtui, mutta en ikinä oppinut siitä mitään.

Tänään tulee 23 päivää pelaamatta. Heräsin vasta kun menetin työni. Riippuvuuden takia en voinut enää työskennellä paikassa jossa käsittelen isointa ongelmaani päivittäin, rahaa.  Ja kerrottakoon myös se, että työn lisäksi menetin kumppanin, joka olisi ollut valmis minua tukemaan ja auttamaan jos minulla olisi ollut halua parantua.

Rahattomuus on ahdistavaa ja pelottavaa toisinaan. En ole uskaltanut katsoa edes paljonko ulosottoon on velkaa kertynyt. Vanhempani jo kerran maksoivat yli 10 000 euroa pois. Luulin silloin että nyt sain uuden elämän ja sainkin, jätin sen tarjouksen kuitenkin käyttämättä. Nyt velkaa on ainakin toinen samanmoinen ulosotossa.

Kolme viikkoa kun syö kaurapuuroa alkaa ajattelemaan että onneen ei tarvitse rahaa. Pystyn olemaan välillä iloinen vaikka viikon ruokalista on hyvin yksitoikkoinen eikä tililläni ole penniäkään rahaa ja lisäksi tulen olemaan koditon. En voi kuin miettiä miksi olen laittanut kaiken rahani peleihin luottamalla tuuriin, että voisin olla rikas. Miksi en vain syönyt töissä käydessäni puuroa ja yrittänyt oikeasti korjata asioita?

Nyt kun olen tehnyt tieni pohjalle on pohja jo nähty eikä se ole minun paikkani. Tästä täytyy nousta ylös ja aloittaa uusi elämä. Ajatuksissani on ollut katoaminen, pakeneminen ja päivänsä päättäminen. Jos kavereiltani kysyisi, kukaan ei uskoisi minun ajattelevan noin. Ainut minkä takia yritän vielä on läheiseni, jotka ovat käyttäneet aikaa ja rahaakin auttamiseeni. Olen pettänyt heidän luottamuksen sekä valehdellut monta kertaa ja se ahdistaa minua niin paljon että tunnen tuskaa sisälläni. Minun täytyy korvata se heille ja se on suurin velkani tällä hetkellä.

On kova työ löytää oikea polku jota lähtisin kulkemaan. Mukanani on vähän toivoa ja pelko uudesta sairauteni kohteesta. Mietin tuhoaako seuraava riippuvuus vielä jotain lisää vai saanko oravanpyörän pysähtymään. Yhden asian kuitenkin tiedän, en enää koskaan tahdo pelata.

Nimimerkki: 
Nainen 23. Uusi tie edessä.
+1
+4

Lisää uusi kommentti