Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Vuosia jatkunut peliriippuvuus

Julkaistu 12.11.2015

Pienenä poikana olin läsnä äidin pelatessa. Kiinnostus heräsi. Kohta olinkin itse pelaamassa. Seuraavaksi veikkauskupongit rupesivat kiinnostamaan.. Ensimmäisen pitkävedon tein noin 11-12-vuotiaana. Se osui. Olin koukussa.. Pokeri tuli aikanansa. 30-vuotta tuli tänä vuonna täyteen. Olen koko ikäni pelannut, vedonlyöntiä ja pokeria pääasiassa. Suurimman osan tästä matkasta pelaaminen pysyi jokseenkin kohtuullisena. Se ei vaikuttanut muuhun elämään. Vuosien kuluessa tilanne on muuttunut. Matkan varrella on käyty kaikki tunnetilat läpi ja silmukka on kiristynyt koko ajan tiukemmaksi. Välillä tulee hetkiä, jolloin tuntuu että tilanne paranee, mutta se kuitenkin enteilee vain pahempaa syöksyä.

Mikä on tilanne nyt? Seinä tuli vastaan. Jatkuva salailu ja valehtelu tuli tiensä päähän. Jäin lopullisesti kiinni, mitä olen jo pitkään toivonut. En vain pystynyt pyytämään apua häpeältäni. Kuvittelin, että ongelman peittelyllä suojelen muita. Päin vastoin, olen kohdellut rakkaitani ajan kuluessa yhä huonommin. Mielestäni olen pohjimmiltani hyväntahtoinen ihminen. En halua kenellekään pahaa, en todellakaan ihmisille, joita rakastan. Kuitenkin satutan heitä jatkuvasti. Velkaa on yli 15 000 € erinäisiin laitoksiin. Luottamus on mennyt ja tulevaisuus suuri kysymysmerkki. Olen myös lypsänyt rahaa läheisiltäni monin tekosyin.

Mikä ajaa ihmisen tähän tilanteeseen? Polku on pitkä, mutta katkeamaton. Huomaamattomasti pelaaminen muuttuu epätoivoiseksi tappioiden nollausyritykseksi. Niin se ainakin meni minun kohdalla. En muista milloin olen viimeksi nauttinut vedonlyönnistä. Olen vain halunnut päästä nollille ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Kaikkihan sen tietää, miten silloin käy.. Olen asteittain erakoitunut muista ihmisistä. Pidän hyvin vähän yhteyttä kavereihini. Vanhempiini ja siskooni aivan liian vähän. Kotona olen ollut omissa maailmoissani jo pitkään. En huomioi avovaimoani ja viisi kuukautta vanhaa poikaani läheskään niin paljon kuin pitäisi. Olen jumittunut omaan yksiööni, pääkoppaani. Siellä asiat on mukamas paremmin, vaikka salaamisen tuska repii sisuskalujani.

Olen pitkään tiennyt, että minulla on peliongelma. En ole vain tehnyt asialle mitään. Olen kääntänyt sen muihin ongelmiin. Oikeastaan ne kaikki ovat vain johdannaisia peliongelmastani. Pitkään jauhoin etten ole saavuttunut elämässäni mitään, mikä masentaa. Olen ollut usein masentunut ja miettinyt ties mitä ajatuksia, mutta kaiken pohjalla on peliongelmani. Se minut masentaa, vasta nyt näen sen selkeästi. Minulla oli se kaikki, mitä elämältäni oikeasti halusin. Elämäni nainen ja iloinen terve lapsi. Muuta en oikeasti tarvitse. Jos vielä jonain päivänä voisin saada luottamuksen takaisin ja olla hyvä isä..

Olen yrittäny aikaisemminkin lopettaa, mutta se on ollut vain hetkittäistä ja näennäistä. Nyt se on loppu. Estopalvelut sun muut on kytkettynä. Rahankäytön seuranta on pakko ulkoistaa jollekin muulle. Velkoja on eritelty ja maksusuunnitelmia laadittu. Kaikkea ei pysty tietenkään maksamaan, mutta osan pystyy. Ulosotto kutsuu, mutta sen olen ansainnut. Jos jonain päivänä pääsisi takuusäätiön avittamaksi, se auttaisi paljon. Luulen, että pelaamisen estäminen toimii kohdallani. Lisäksi avoin keskustelu lähimmäisten kanssa auttaa. Muutoksen on oltava pysyvää!

Toisaalta olo on kovin helpottunut. Järkyttävän kokoinen taakka on pudonnut harteiltani. Näen monet asiat täysin toisenlaisessa valossa. Vasta nyt tajuan kuinka hirveä ihminen olen ollut. Vaikka elämältäni on kadonnut pohja, on pakko ponnistaa ylöspäin. Ei koskaan enää.. Tämä valtamerilaiva tarvitsi jäävuoren tielleen ennen kuin osasi muuttaa kurssia. Kunhan vain pysyy pinnalla.

Oli vain pakko näin kirjallisestikin oksentaa pahaa oloani pihalle, vaikka kirjoittelu ei ole yleensä minun juttuni. Lopettakaa ajoissa, kun vielä voitte. Lopputulos on aina sama. Halusi sitä tai ei.
 

Nimimerkki: 
Pelijuki
+1
+248

Lisää uusi kommentti