Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Digipelaaminen

Julkaistu 10.12.2018

Digitaalinen pelaaminen eli digipelaaminen on digitaalisella laitteella (tietokone, tabletti, konsoli tai älypuhelin) tapahtuvaa viihteellistä pelaamista. Digipelaamisen tärkein päämäärä on viihtyä ja nauttia pelaamisesta, ja monille se on nykyään television katselun korvannut vapaa-ajan viettotapa. Digipelaamista voidaan määritellä eri ominaisuuksien mukaan, esimerkiksi sen perusteella millaisella laitteella pelataan (konsolipelaajat, pc-pelaajat), tapahtuuko pelaaminen verkon välityksellä tai onko pelaaminen luonteeltaan sosiaalista vai ei. Sosiaalista digipelaaminen voi olla silloin kun peliä pelataan samaan aikaan samassa paikassa, mutta myös silloin kun pelaaminen tapahtuu verkon välityksellä ja pelikaverit ovat maantieteellisesti kaukana toisistaan. Tämän lisäksi pelaamista voidaan kuvata myös pelilajityypin eli genren mukaan (mm. pulmapelit, strategiapelit, ammuskelupelit) tai sen intensiteetin eli etenemisessä vaadittavan ajan ja keskittymisen mukaan. Suosituimpia pelilajityyppejä ovat pulma-, seikkailu- ja strategiapelit. Lisäksi erityisesti miehet pelaavat runsaasti ammuskelupelejä.

Digipelit tarjoavat pelaajalle jatkuvaa palautetta hänen pelissä tekemistään asioista, ja tämä palaute tuottaa pelaajalle onnistumisen kokemuksia. Pelissä eteneminen, tarinankerronta, vaihtuva visuaalinen ympäristö, pelihahmon kehittyminen sekä erilaiset virtuaaliset saavutukset palkitsevat pelaajaa. Juuri pelien palkitsevuus saa pelaajan innostumaan ja viihtymään pelin ääressä toisinaan aiottua pidempään. Digipelit myös vastaavat ihmisen kolmeen psykologiseen perustarpeeseen: toiveeseen yhteisöllisyyden, omaehtoisuuden ja kyvykkyyden kokemuksista, eli tarpeeseen kuulua joukkoon, päättää itse tekemisistämme ja kokea olevamme taitavia jossakin. Ongelmalliseksi digipelaaminen voi muuttua erityisesti silloin, jos pelaaminen jää ainoaksi keinoksi tavoitella ja saada näitä jokaiselle välttämättömiä kokemuksia. Pelaamiseen on helppo uppoutua yhä syvemmälle, jos pelien ulkopuolinen maailma ei pysty tarjoamaan vastaavia yhteisöllisyyden, omaehtoisuuden tai kyvykkyyden tunteita.

Ongelmapelaamisen monet määritelmät

Suurin osa digipelaajista voidaan laskea peliharrastajiksi, joille pelaamisesta koituu korkeintaan satunnaisia ja ohimeneviä haittoja. Esimerkiksi yöunet voivat joskus jäädä aiottua lyhyemmiksi, kun peli on vienyt mukanaan. Kuitenkin arviolta noin 10% pelaajista pelaa jossain elämänsä vaiheessa ongelmallisesti. Ongelmallisesta digipelaamisesta puhutaan, kun pelaaminen aiheuttaa säännöllisesti ja toistuvasti vakaviakin haittoja. Näitä ovat erilaiset fyysiset haitat (kipeytyminen tai jumiutuminen staattisesta peliasennosta, rasitusvammat, runsaasta istumisesta johtuva fyysisen kunnon laskeminen), sosiaaliset haitat (riidat läheisten kanssa, yksinäisyys ja ystävyyssuhteiden päättyminen kun pelaaminen alkaa hallita ajankäyttöä) sekä psykologiset haitat (mm. masennus tai sen paheneminen, ahdistus sekä pelaamisen muuttuminen elämän keskeisimmäksi sisällöksi).

Maailman terveysjärjestö WHO on lisännyt pelaamishäiriön (engl. gaming disorder) osaksi ICD 11 -tautiluokitusjärjestelmäänsä, joka tulevaisuudessa otetaan käyttöön myös Suomessa. Vaikka vain pieni osa digipelaajista täyttää pelaamishäiriön diagnostiset kriteerit, voi niiden kautta tarkastella myös omaa tai läheisensä pelaamista. Onko pelaamisen vähentäminen tai lopettaminen lähes mahdotonta? Onko pelaaminen ensisijaista suhteessa muihin kiinnostuksenkohteisiin ja arjen toimintoihin? Jatkuuko pelaaminen, vaikka sillä on negatiivisia seurauksia? Onko pelaaminen aiheuttanut merkittävää haittaa koulutyölle, opiskelulle, ihmissuhteisiin tai muihin asioihin? Onko pelaamisesta aiheutunut ongelmia ja negatiivisia seurauksia vähintään vuoden ajan? Jos vastaus kaikkiin edellä mainittuihin kysymyksiin on kyllä, ja pelaamishäiriön kriteerit täyttyvät, voidaan digipelaamista pitää selvästi ongelmallisena.

Miten toimia, jos lapsen pelaaminen huolettaa?

Alaikäinen lapsi tai nuori huolestuu harvemmin itse omasta digipelaamisestaan. Aikuisen tehtävä on keskustella pelaamisesta ja sen merkityksestä lapselle tai nuorelle yhdessä tämän kanssa. Samalla voi virittää keskustelua siitä, millaisia vaikutuksia pelaamisella voi lapsen tai nuoren elämään olla. Lisäksi on tärkeää keskustella lapsen tai nuoren kanssa siitä, millaisia tunteita hänessä herää ennen pelaamista, sen aikana sekä pelaamisen jälkeen. MIKSI? Kasvattajille tietoa pelaamisesta ja siihen liittyvistä kysymyksistä tarjoaa mm. Pelikasvatus.fi-sivusto, josta ovat ladattavissa myös Pelikasvattajan käsikirjan ensimmäinen ja toinen osa.

Lapsen tai nuoren kanssa kannattaa myös sopia pelaamiseen liittyvistä säännöistä ja rajoituksista. Nämä voivat koskea esimerkiksi pelaamisen käytettyä aikaa, ajankohtaa tai pelejä, joita lapsi voi ikänsä puolesta pelata. Yhdessä sovituista pelirajoista on syytä pitää kiinni, sillä ne auttavat lasta tai nuorta hahmottamaan omaa kykyään säädellä toimintaansa. Jos yhdessä sovitut pelirajat eivät toteudu ja lapsen tai nuoren pelaaminen on selkeästi ongelmallista, voi lisätukea tilanteeseen hakea esimerkiksi kouluterveydenhuollon kautta. Myös kunnallisten perheneuvoloiden ja nuorisoasemien palvelut auttavat kasvatukseen liittyvissä kysymyksissä silloin, kun pelaaminen vaarantaa lapsen tai nuoren täysipainoista arkea.

Entä jos täysi-ikäinen pelaa liikaa?

Aikuisen pelaajan runsaaseen pelaamiseen on hankalaa puuttua, mikäli tämä itse ei koe pelaamistaan ongelmana. Pelaajan läheiset voivat kuitenkin yrittää motivoida häntä muutokseen. Avoin ja kunnioittava keskustelu, jossa pelaamista tarkastellaan sen fyysisten, psyykkisten ja sosiaalisten vaikutusten perusteella, voi saada pelaajan tarkkaileman pelaamisensa vaikutuksia aiempaa tarkemmin.

Jos täysi-ikäinen on motivoitunut muutokseen, voi häntä tukea prosessissa esimerkiksi sopimalla pelaamisen rajoista ja tukemalla niiden saavuttamisessa. Vertaisryhmiä nuorille aikuisille digipelaajille eri kaupungeissa tarjoaa Digipelirajat’on, jonka toiminnassa tuetaan pelaajan kokonaisvaltaista hyvinvointia sekä työskennellään kohti hallittua pelaamista tai pelaamattomuutta. Lisäksi vertaistukea tarjoavat verkossa Digipelirajat’on Discordissa sekä Game Quitters-yhteisö. Lisätukea voi saada Peluurin verkkotuki- ja puhelinpalveluista, jotka palvelevat raha- ja digipelaajia valtakunnallisesti. Käyttöön voi ottaa myös erilaisia hallintaohjelmia ruutuajan vähentämiseksi.

Ammattiapua ongelmalliseen digipelaamiseen voi hakea opiskelijaterveydenhuollon, kunnallisen terveyskeskuksen tai mielenterveyspalveluiden kautta sekä A-klinikalta. Tärkeintä ongelmallisesti pelaavalle on saada tukea kokonaisvaltaisesti elämänhallintaan. Nuoren aikuisen ongelmalliseen tilanteeseen voi saada apua myös etsivästä nuorisotyöstä tai sosiaalihuollon sosiaaliohjauksesta.

Digipelaaminen on monelle lapselle ja aikuiselle merkityksellinen ja hyvinvointia lisäävä harrastus. Mutta se mikä toiselle on iloa tuova harrastus, voi toiselle olla arjen elämänrytmin sekoittava ongelma. Digipelaamista tulee tarkastella osana arkea ja elämää, ja aika ajoin voi olla hyvä pysähtyä miettimään – mitä digipelaaminen merkitsee minulle ja mitä se tuo elämääni?

Helmi Korhonen
Suunnittelija
Digipelirajat'on, Sosiaalipedagogiikan säätiö

Kuuluvainen, S. & Mustonen, T. (2017). Digitaalinen viihdepelaaminen ja digipeliriippuvuus. Sosiaalipedagogiikan säätiö, Helsinki.

Niemi, T. (2017). Vertaistuestako apu ongelmalliseen digipelaamiseen? Sosiaalipedagogiikan säätiö, Helsinki.

http://www.who.int/features/qa/gaming-disorder/en/

Oliko tämä artikkeli hyödyllinen?
Ääniä annettu: 149 - Keskiarvo: 3