GAMEOVER

Nimimerkki: Katusoittaja

Tässä on minun tarina menneestä.

Elin 15 vuotta suhteessa joka oli minulle erittäin haitallinen. Suhteessa jossa minua pidettiin vankina. Tuon suhteen aikana taloudelliset vahingot olivat mittavia, kuten vahingot jotka vaikuttivat myös mielenterveyteeni ja minäkuvani muodostumiseen.

Vielä osituksen aikana joudun valtavan painostuksen kohteeksi, koska päätimme tehdä sen itse ilman asianajajaa. Otin tuolloin harteilleni liikaa velkaa koska luulin, että selviän kyllä niistä tai keksin jonkin keinon ulos niistä nopeasti.

Velat jotka olivat muodostuneet tuon suhteen aikana koska minua oli käytetty hyväksi lähes koko suhteen ajan niin taloudellisesti, kuten monella muulla tavalla. Olin narsismin uhri. Minua itseäni ei ollut, oli vain se minä miksi se oli minut muokannut. Olin hyvin nuori kuin suhteemme alkoi ja minäkuvani muodostuminen oli vasta alussa. Tämä suhde tappoi sen vähäisenkin täysin.

Minäkuva hukassa.

Eron jälkeen koin täydellistä epäonnistumisen tunnetta näistä menneistä vuosista, vaikka oli onneni kukkuloilla uuden täydellisen parisuhteeni kanssa. Tässä uudessa parisuhteessa minua pidettiin ja arvostettiin ihmisenä, eikä pidetty tiskirättinä. Ihmisenä, jolla on myös omat tunteet sekä mielipiteet. Jotain meni kuitenkin vikatilaan aivoissani. Tällöin kuvioon tuli nettikasinoiden rahapelit…

Pelasin ja tunsin sen omaksi lajiksi. Se nostatti egoani ja tunsin olevani “hieman parempi” ihminen. Pelasin paljon. Pelasin koska oli huono päivä ja pelasin koska oli hyvä päivä. Pelasin koska en osannut enää muuta. Aluksi se toi onnistumisen tunnetta ja valtavaa mielihyvää. Pelaamisesta tuli pakonomaista kuin varkain. Minä vain pelasin… Vuosien pelaamisen jälkeen en saanut pelaamisesta enää mitään mielihyvää, mutta pelasin koska en kyennyt muuhun. Puolisoni tiesi, että pelaan. Hän ei tiennyt vain sitä, että siitä oli tullut jo pakonomaista. Valehtelin että kaikki on hyvin.

Pelasin ja vetäydyin kuoreen. Pelkäsin paljastumistani. Pelkäsin elämää. Elämää jota en hallinut enää itse. Minussa asui “toinen minä” joka salasi, pelasi ja valehteli kaiken olevan hyvin. Tämä oli kuitenkin kaukana totuudesta. Tällöin olin pelannut jo pari vuotta.

Pelasin itseni ahdinkoon kolmen vuoden aikana. Viimeisenä vuonna voitin paljon, mutta hävisin vielä enemmän. Voittaminen oli pahinta mitä tiesin, sillä se mahdollisti addiktion jatkumisen. Pelasin mielenterveyden, talouden, identiteettini, läheisten luottamuksen ja pelasin lähes uuden täydellisen parisuhteeni elämäni rakkauden kanssa romuksi.

Yritin tehdä kaikkeni, että kunhan vain voitan niin lopetan periaatteella. Se ei toiminut. Tein vain lisää velkaa koska addiktioini ohjasi minua tekemään niin, että kunhan panostan enemmän voitan varmasti enemmän. Se toi valtavaa jännitystä suuren, jopa elämää mullistavan voiton toivossa. Olin addiktioin orja.

Sitten kaikki muuttu. Oli noussut seinä vastaan ja sitä ei voi enää kiertää mitenkään! Velat oli tapissa ja mikään ei tuntunut enää miltään. Lopetin koska oli pakko. Olin luullut jo pari vuotta, että lopetan kunhan vain pelaan tarpeeksi. Olin väärässä. Elämästä oli tullut kestämätöntä sen “toisen minän” kanssa. Se oli nyt “tapettava”. Oli tullut jäähyväisten aika.

Nyt oli aika paljastaa mitä kaikkea riippuvuuteni rahapeleihin oli saanut aikaan sen “toisen minän” ohjaamana. Jäljet ovat rumat… todella rumat, mutta uskon että kaikki järjestyy aikanaan. Pääasia että tiedän sen, että minun ei tule pelata enää koskaan mitään missä panoksena on raha tai sen tavoittelu. Ei edes Lottoa koska sitähän laitetaan juurikin sen suuren, jopa elämää mullistavan voiton toivossa.

Apua rahapeliriippuvuuteeni olen saanut todella monesta paikasta kuten rahapeliriippuvaisten vertaisryhmistä, hyvinvointialueen mielenterveys palveluista, riippuvuuksien poliklinikka, Peli poikki-ohjelma ja moni muu verkossa tapahtuva vertaistuki.

Aluksi oli tärkeää selvittää ne syyt miksi aloin pelata. Sitten kuin ne oli saatu terapian kautta esille alettiin hoitamaan enemmän riippuvuuttani, jota olin alkanut hoitamaan jo omatoimisesti mm. Verkkoterapiassa peluurin järjestämässä tehostartti ohjelmassa. Tämän jälkeen pääsin peluurin peli poikki-ohjelmaan, jossa on tukihenkilö koko sen ajan. Ohjelman kestoksi muodosti kohdallani 13 kuukautta.

Olen kuunnellut rahapeliriippuvuutta käsitteleviä äänikirjoja, sekä podcasteja. Lukenut kirjoja ja lisännyt tietoisuuttani sitä kautta valtavasti. Nämä ovat auttaneet myös tunteiden tunnistamiseen, joka on tärkeää kuin irtaudutaan riippuvuudesta. Sillä tunteet johtaa aina johonkin toimintaan. Ihminen elää tunteiden perusteella.

Moni unelma ja haave on sirpaleina toistaiseksi. Onneksi on loppuelämä aikaa niiden toteutumiseen. Eteenpäin mennään päivä kerrallaan. Läheisen suru, pettymys ja pitkäaikainen luottamuspula on näistä korjattava ja ansaittava takaisin teko kerrallaan.

Rahapelit oli minulle kuin alkoholi alkoholistille tai huumet narkomaanille. Näistäkään ei ole yksikään toipunut käyttämällä niitä. En tunne yhtäkään päihderiippuvaista, joka olisi toipunut käyttämällä päihteitä.

Tähän sairauteen ei ole lääkettä minkä voisi illalla ottaa ja herätä seuraavana aamuna terveenä ja kaikki olisi poissa pysyvästi. Lääke on se, että tiedostaa olevansa parantumattomasti sairas. Oppia elämään sen kanssa. Tunnistamaan omat tunteet, että tämä on nyt se hetki, tunne, aika tai tapahtuma, joka johti ennen pelaamiseen. Mulle lääke on myös kuukausittainen terapia ja vertaistuki eri ryhmässä jopa useamman kerran viikossa.

Joka aamu kuin herään ja joka ilta kuin menen nukkumaan toistan nämä sanat.

“Jokainen pelaamaton päivä on aina parempi päivä mitä yksikään päivä pelaajana”

Olen rahapeliriippuvainen nyt ja aina.