04.07.2025 | Alkoholi
Millä ihmeellä saan tämän loppumaan?
Nimimerkki: Toivoton
Hei!
Täällä kirjoittelee 40-vuotias nainen. Nuoresta ehkä noin 17-vuotiaasta asti alkoholi on kuulunut elämääni, mutta viime vuoteen asti sain sen pidettyä hallinnassa ja olin kohtuukäyttäjä.
Herkkänä ja hieman ujona ihmisenä oli ihana huomata, että voin olla joku muu ja uskallan tutustua ihmisiin ja juhlia rennosti. Kuitenkin lähes aina koin seuraavan päivän kauheana ja ahdistuin tekemisistäni kännissä, jos edes muistin mitä olin tehnyt ja sanonut. Huomasin, että juominen muutti minut aivan eri ihmiseksi ja määrät olivat suuria.
Noh, mitään kauheaa ei tapahtunut ennen kuin vasta vuosi sitten. Ajoin kännissä autoa, poliisit pysäyttivät, jouduin putkaan ja menetin korttini. Minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Siitä alkoivatkin isommat ongelmat, joskin ongelmia oli jo ennen tuotakin. Join salaa, mutta onnistuin läheisilleni näyttelemään eivätkä he huomanneet mitään.
Nyt on kohta vuosi kamppailtu. Hain työterveyden kautta apua. Ensin yritin selviytyä antabuksen tuella, mutta onnistuin valehtelemaan kotona senkin käytön ja valehtelin, että olen ottanut vaikken ollut. Nykyään käyn ottamassa yhden annoksen viikossa valvotusti.
Onnistuin siis jatkamaan juomista. Työterveys toki huomasi, etten ole ollut raittiina ja minut määrättiin hoitoonohjaukseen. Sitten alkoi säännöllinen labrojen otto kahden viikon välein. Arvot ovat pysyneet maltillisina ja normaaleina, pieniä määriä olen edelleen käyttänyt, mutta arvot ovat viiterajoissa. Sain kuitenkin kuulla, että pitäisi olla ehdoton raittius, ja uhkana onkin nyt työpaikan menettäminen.
En olisi ikinä ikinä voinut kuvitella, että olen tässä pisteessä. Rinnallani on ihana mies, joka alkaa olla sillä rajalla, että haluaa erota, koska ei enää jaksa. Vielä hän haluaa yrittää, jos pystyn muuttumaan.
Isäni joi kun olin pieni, mutta hän onnistui pääsemään siitä lopulta irti. Ihmettelen miten hän sen teki. Tuntuu, ettei mikään tunnu miltään ja mikään uhka ei saa minua lopettamaan, vaikka halu on kova.
Mistä kaivaa se motivaatio ja halu lopettaa? Mitä tehdä siinä tilanteessa, kun himo iskee ja tuntuu, että millään ei ole mitään merkitystä. Kun juon, olen monta päivää masentunut, poden itseinhoa, ahdistusta, itken päiväkausia.
Haluan muuttua, mutta miksi ei ole tahdonvoimaa. Yritän aina sanoa itselleni, että muista nämä kamalat tuntemukset mitä juomisesta seuraa. Kuitenkin haluan sitä nopeaa ja helppoa pakoa arjesta, väsymyksestä ja ajatuksista, kun ahdistaa tai vaikka olisi hyväkin olo.
Pitäisi keksiä keinoja korvata alkoholi, mutta on se vaan niin kamalan vaikeaa. Välillä jo iskee epätoivo, ettei tästä taida ikinä selvitä. Yritän kyllä vielä kovasti, mutta jos työpaikkakin menee, miten selviän siitä häpeästä.
Kommentit
(2)
Wesmund
12.09.2025 12:08:22
Mä en osaa sanoa mistä se motivaatio itselle lopulta tuli. Ei se ollut mikään sankarillinen hetki, eikä pelkkä rahan puute, ei yksin jäämisen pelko. Ehkä aika vain oli kypsä. Olin kyllästynyt siihen, että mikään ei pysynyt vakaana, paitsi päivittäinen juominen, jota en edes peitellyt, se kalvoi lujaa että kaikki oli jatkuvaa selviytymistä. En ollut yhtäkkiä rohkeampi, mutta olin valmis. Ja se riitti alkuun. Jos sä mietit, miksi ei ole tahdonvoimaa — ehkä se ei ole tahdon puute, vaan se että voima menee jo nyt siihen, että jaksaa olla olemassa. Mä en neuvo, en käske, en tiedä sun polkua. Mutta mä uskon, että se hetki voi tulla. Ja silloin ei tarvitse olla valmis, riittää että on kyllästynyt vanhaan. T: yli 40 v. enempi tai vähempi päissään, yleensä enempi
Jussi
12.10.2025 09:53:03
Lopettamisen tukena voi käyttää laboratoriotestiä (B -PEth). Se kertoo karua kieltä alkoholin suurkulutuksesta. Asia, joka pitää ymmärtää ennen lopettamista on se, että alkoholi on myrkky, joka vie ennenaikaiseen hautaan. Sen positiiviset vaikutukset on lähellä nollaa. Sellainen uppiniskainen ja itsekäs ajatusmalli, jossa koet, että minähän saan tässä "nautiskella" ja "hieman rentoutua", jos niin haluan, pitää haudata. "Alkoholin käyttöni ei muille kuulu, eikä se ketään häiritse", vaan kylläpä vaan melko usein häiritsee. Ihmisen luonne, katse, käytös ja tuoksu muuttuu heti ensimmäisestä huikasta. Varsinkin lapset ja oma raitis puoliso tai muu läheinen, aistii heti, jos on taas "rentouduttu". Pettymys on aina valtava, kun tietää, että tänään kotiin ei voi tulla tai siellä möykätään yömyöhään. Tämä on monelle arkea. Aikuinen kumppani voi tällaisessa tilanteessa lähteä omilleen, mutta lasten kohtalo on karsea: Ei auta, kuin kärvistellä ja pysyä näkymättömänä. Jostain syystä tällaisissa alkoholistiperheissäkään ei nähdä metsää puilta. Voidaan vaan todeta, että "Me tässä nyt vähän juhlitaan, ei tässä mitään". Kyllä näissä tilanteissa on juhlat kaukana. Paljon puhutaan, että alkoholismi on sairaus, varmaan onkin, mutta se on siitä erilainen, että hoitokeino on helppo: lopettaa vaan sairautta aiheuttavan aineen käytön. Ongelma on se, että alkoholi vie empatiakyvyn, eikä ihminen pysty asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään, mitä oma käytös perheessä aiheuttaa. Se on vaan se ikuinen "yksi vielä, huomenna sitten lopetan". Sukupolvesta toiseen jatkuva kierre tulisi katkaista. Ei alkoholia kuulu käyttää, vaikka mainosmiehet niin kaikkien kertovat tekevänkin. Suomalaisista, eikä kyllä monen muunkaan maalaisista, saa alkoholin kohtuukäyttäjiä, ei sitten millään. Monesti alkumetreillä alkoholismi naamioidaan juhlimisen ja nuoruuden taakse. Toinen aikuisten keksimä naamiointikeino on viini- tai olutharrastus, osa harrastaa viinoja. Etanoli on se juttu, se on kaikissa sama, oli kyseessä sitten Pirkkaolut tai pienpanimon 500 vuotta vanhalla reseptillä pantu käsityöläisolut. Alkoholismia on toki monenlaista. Osa on hoitaa työnsä ja kotinsa aivan viimeisen päälle ja iltaisin nukuttaa itsensä alkoholilla, ehkä salaa, ehkä kirjastohuoneessa paksu sikari ja viskilasi pöydällä. Jotkut naksauttelee oluita auki pitkin iltaa heti töistä päästyään ja menevät sitten tukevassa humalassa "ajoissa" nukkumaan, jotta ollaan taas hyviä työmiehiä seuraavana päivänä. Joillakin on varaa mennä "after work" baariin työkavereiden kanssa ja ottaa siellä se arjen vaatima annos myrkkyä. Tässäkin on ikävä kyllä sellainen taipumus, että kotona otetaan vielä "yhdet". Oma ryhmänsä ovat työttömät, ne joiden kirves on ollut kaivossa jo kauan. He vaeltavat aamulla yhdeksän jälkeen hakemaan laatikollisen sitä halvinta litkua ja rytmittävät sitten päivänsä sen mukaan. Joskus voi jollain "ystävällä" olla tilipäivä ja silloin voi ottaa hienoa juomaa oikein lähikuppilassa ja parantaa maailmaa, jonka syytä kaikki tietenkin on. Tiedossa on myös ihmisiä, jotka eivät ole alkoholisteja. He voivat ottaa kalareissulla tai firman juhlissa muutaman kerran vuodessa ja siinä se. Ei ole saunakaljoja tai muuta vastaavaa. Heille ei synny pakottavaa tarvetta käyttää alkoholia, eivätkä he välttämättä edes humallu, koska huimaava olo tuntuu epämiellyttävältä, eikä mielen samentamiseen ole tarvetta. Alkoholismin kanssa joskus painineelle, ei kohtuukäyttö ole ratkaisu. Ei tule uskoa, jos joku sanoo, että voithan sä nyt yhden ottaa. Hän ei tiedä aiheesta mitään tai sitten haluaa vaan, ettei muutkaan onnistu karistamaan viinanpirua olkapäältä. Alkoholin jättäneet kuvailevat usein tilaa lähes uskonnolliseksi hurmokseksi. Arki muuttuu kuin taikaiskusta siedettäväksi, hermot ei mene jokaisesta pikku syystä ja vaikka joskus menisikin, niin kiukku valuu pois, kun vesi hanhen selästä. Usko tulevaan palaa, itsetunto kohenee, maailmantuska pienenee, huumori ja hymy palaa elämään. Nautinto syntyy arjen pienistä kauniista asioista, omista harrastuksista ja ihmisten kanssa jutustelemisesta. Lasten juttuihin jaksaa paneutua ja jos harrastaa kuntoilua, niin voi huomata voimatason nousun. Psyykkisistä ongelmista kärsinyt saattaa huomata, ettei ole saanut paniikki- tai ahdistuskohtausta aikoihin ja keskittymiskyky on taas palannut. Sellainen lapsenmielinen utelias suhtautuminen elämään voi taas löytyä. Sitä voi huomata, että taas se oma itsensä, joka oli 30-40 vuotta sitten, ennen kuin tutustui nuorena päihteisiin. Moni aikuinen ei edes muista millaista elämä oli, ennen addiktion astumista kuvioihin. Myös tupakka ja nikotiinituotteet, huumeista puhumattakaan lasketaan päihteiksi. Addiktiosta kärsivä ihminen ei ole oma itsensä, kun hermostossa vaikuttaa joku näistä. Tupakka ei tietenkään aiheuta alkoholiin tai huumeisiin verrattavia ongelmia, mutta kyllä se kireyttä ja ahdistuneisuutta aiheuttaa sekin. On hyvä muistaa, että myös nikotiinia tarvitsee aina vaan useimmin, kun käyttö jatkuu. Addiktioista voi vapautua sitkeällä luonteella ja aidolla halulla. Ketään ei voi pakottaa raittiiksi, paitsi tietenkin pakkohoidossa, mutta sieltä päästyä homma usein jatkuu siitä mihin jäi. Sairauden tunto pitää myöntää itselleen, sitten siitä voi koettaa parantua. Ilman tuon asian itselle myöntämistä, ei voi parantua. Netti on täynnä parantuneiden kertomuksia. Etsivä niitä sieltä löytää. Laadukasta materiaalia löytyy myös muualta, kuin Youtubesta. Tässä nyt yksi järkivideo. https://youtu.be/LiGyy-MxHw4?si=JA74-LFsbZn1KqxF