Millä ihmeellä saan tämän loppumaan?

Nimimerkki: Toivoton

Hei!

Täällä kirjoittelee 40-vuotias nainen. Nuoresta ehkä noin 17-vuotiaasta asti alkoholi on kuulunut elämääni, mutta viime vuoteen asti sain sen pidettyä hallinnassa ja olin kohtuukäyttäjä.

Herkkänä ja hieman ujona ihmisenä oli ihana huomata, että voin olla joku muu ja uskallan tutustua ihmisiin ja juhlia rennosti. Kuitenkin lähes aina koin seuraavan päivän kauheana ja ahdistuin tekemisistäni kännissä, jos edes muistin mitä olin tehnyt ja sanonut. Huomasin, että juominen muutti minut aivan eri ihmiseksi ja määrät olivat suuria.

Noh, mitään kauheaa ei tapahtunut ennen kuin vasta vuosi sitten. Ajoin kännissä autoa, poliisit pysäyttivät, jouduin putkaan ja menetin korttini. Minusta tehtiin lastensuojeluilmoitus. Siitä alkoivatkin isommat ongelmat, joskin ongelmia oli jo ennen tuotakin. Join salaa, mutta onnistuin läheisilleni näyttelemään eivätkä he huomanneet mitään.

Nyt on kohta vuosi kamppailtu. Hain työterveyden kautta apua. Ensin yritin selviytyä antabuksen tuella, mutta onnistuin valehtelemaan kotona senkin käytön ja valehtelin, että olen ottanut vaikken ollut. Nykyään käyn ottamassa yhden annoksen viikossa valvotusti.

Onnistuin siis jatkamaan juomista. Työterveys toki huomasi, etten ole ollut raittiina ja minut määrättiin hoitoonohjaukseen. Sitten alkoi säännöllinen labrojen otto kahden viikon välein. Arvot ovat pysyneet maltillisina ja normaaleina, pieniä määriä olen edelleen käyttänyt, mutta arvot ovat viiterajoissa. Sain kuitenkin kuulla, että pitäisi olla ehdoton raittius, ja uhkana onkin nyt työpaikan menettäminen.

En olisi ikinä ikinä voinut kuvitella, että olen tässä pisteessä. Rinnallani on ihana mies, joka alkaa olla sillä rajalla, että haluaa erota, koska ei enää jaksa. Vielä hän haluaa yrittää, jos pystyn muuttumaan.

Isäni joi kun olin pieni, mutta hän onnistui pääsemään siitä lopulta irti. Ihmettelen miten hän sen teki. Tuntuu, ettei mikään tunnu miltään ja mikään uhka ei saa minua lopettamaan, vaikka halu on kova.

Mistä kaivaa se motivaatio ja halu lopettaa? Mitä tehdä siinä tilanteessa, kun himo iskee ja tuntuu, että millään ei ole mitään merkitystä. Kun juon, olen monta päivää masentunut, poden itseinhoa, ahdistusta, itken päiväkausia.

Haluan muuttua, mutta miksi ei ole tahdonvoimaa. Yritän aina sanoa itselleni, että muista nämä kamalat tuntemukset mitä juomisesta seuraa. Kuitenkin haluan sitä nopeaa ja helppoa pakoa arjesta, väsymyksestä ja ajatuksista, kun ahdistaa tai vaikka olisi hyväkin olo.

Pitäisi keksiä keinoja korvata alkoholi, mutta on se vaan niin kamalan vaikeaa. Välillä jo iskee epätoivo, ettei tästä taida ikinä selvitä. Yritän kyllä vielä kovasti, mutta jos työpaikkakin menee, miten selviän siitä häpeästä.