Pirullisen peikon kukistus

Nimimerkki: Taku83

Olin lapsena huoleton, iloinen ja onnellinen, mutta myös herkkä ja kiltti. Opin jo pienenä tietämään ja tunnistamaan muiden tunteet ja tarpeet, omani vasta aikuisiällä, lähemmäs nelikymppisenä. Se oli vaikea prosessi.

Tänä päivänä mietin mun suhdettani alkoholiin, joka on hyvin ristiriitainen. Mistä kaikki sai alkunsa? Turvattomuudesta, hylkäämisen pelosta ja lopulta siitä, että en vaan ikinä riitä kenellekään, edes itselleni sellaisena kuin olen.

Olen näitä asioita prosessoinut itsessäni vuosia, aina uudelleen ja uudelleen, mutta aina ne vaan löytävät takaisin ja tuovat mukanaan ”lääkkeen” eli myrkyn eli alkoholin. Mun viimeaikaisten tuntemusten ja kokemusten vuoksi, en halua sanoa kyseisestä aineesta mitään positiivista. Kyseinen myrkky tuo hetken helpotuksen ja seuraukset ovat semmoiset, joita ei voi järjellä ajatella. Kaikki negatiiviset tunteet kymmenkertaistuu. Tuntuu, että ajatukset eivät ole enää edes omia, vaan jonkun pirullisen peikon. Se ahdistus, joka tukkii joka ikisen solun, samaan aikaan kun kaikki peikot pyörii ajatuksina aivoissa, on aivan lamaannuttavaa.

Miten paljon ihminen arvostaa itseään, kun käyttäytyy noin itsetuhoisesti, juo myrkkyä ”lääkkeeksi”? Mä tiedän monta tarinaa, jossa alkoholi on pilannut ihmisen elämän, enkä yhtään jossa se olis pelastanut, tai auttanut jollain tapaa.

Käännän nyt seuraavan sivun, josta alkaa myös uusi luku. Sen otsikko on matka terveelliseen itsetuntoon.

Sillä se peikkokin kukistuu, kun ei sitä millään ruoki.

Rakastetaan ja arvostetaan itseämme semmoisina kuin Luoja meidät loi.