08.05.2023 | Läheisten tarinat
Pullokuja 2
Nimimerkki: Pullokuja 2
Olen ihan loppu, enkä pääse lähtemään omaan talouteen. Olemme yli 60v. pari, jolla mennyt jo vuosia huonosti. On talo, on tilaa, on autot, ei rahaongelmaa – paitsi miehen nuukuus. Kaikki kommunikointi on aivan sairasta. Nukumme eri huoneissa, syy siihen on myös miehen alkoholin käyttö ja minun levottomat yöt.
Päivisin emme puhu, tai minä puhun, mutta minun puheita ei noteerata. Ollaan vaan mykkänä..tai laitetaan ovi kiinni. Sanotaan, että aihe on jo kuultu. Salajuomista mies harrastanut ainakin 12 vuotta – töppäilee auton kanssa, takan kanssa ollut ongelmaa (häkä-ongelma) ja sulkee pelliä liian aikaisin. Kerran olin sairaalassa akuutissa häkämyrkytysoireiden epäilyn vuoksi. Häkämittari eli hälytin on onneksi seinässä.
Olen jatkuvasti ärtynyt, ahdistunut, pelokas, ja tuntuu että mies yrittää lannistaa minut puhumattomuudella, tiedon panttaamisella.. ja ylikävelee koska tietää omat ongelmat, jotka ovat koko tämän talouden ongelmia. Mitään sellaista ei kannata odottaa, että hän hakisi apua. Ei todellakaan. Hän pitää muutaman viikon kuivia kausia, mutta silloin vaan ”odotan” koska seuraavat kotikännit otetaan.
Talo on hänen, ja minä olen asuinkaveri. Hän haluaa pitää minua kotipiikana, ja pelastan häntä, kun hän juo itsensä nuokkumaan tai nukkumaan. Ja tulee vaaratilanteita.
Olen itselleni ”vihainen” kun en lähde. Kun en jo ole lähtenyt. Tunnen, että olen siinä lapanen, vaikka pärjään kyllä yksin pienessä asunnossa, jossa ei asu alkoholiongelmainen ja suurimmaksi osaksi mykkä. Manipuloi ja järjestää ongelmaa arkeen ja pyhään.
Jos minun sairauden nimi on läheisriippuvuus.. Se on todella kamala sairaus! Ja sitä se voi ollakin kun isäni oli aika raju alkoholisti.. Jo lapsena opin aina haistelemaan tilanteita, pelkäsin isää ja riitoja. Olin suorittaja, ja minulla oli usein vatsa-jännitys kipuja, poissaoloja koulusta. Olin koulussa hyvä ja kirjoitin raittiuskirjoituskilpailun palkintoja. Nyt olen tässä ja joka päivä ajattelen, että nyt tämän talon touhu piirileikki ja turhan odotus saa loppua. Varjo-elämää, jurnutusta, piilopulloja, ja kommunikointi sairaalla mallilla.
Kommentit
(3)
Samaa kokenut
21.05.2023 19:48:01
Voi kun voisit jättää tuon elämän, joka on enemmän sietämistä kuin elämää. Itsellänikin se huomenna on paremmin elämä kesti vuosia todeta ettei se ole paremmin huomenna, ensi viikolla, ensi kuussa jne yhtään paremmin. Siinä kadottaa itsensä kokonaan ja oma elämä menee hukkaan aistiessa sen kumppanin mielialoja jne. Jos on mahdollista niin päätä lähteä jo tänään ! Tulee varmaan tilanteita kun kumppani manipuloi takaisin, mutta älä peräänny ! Parempi elämä odottaa sinua.
Päivä eteenpäin kerrallaan
01.07.2023 15:17:25
Tuo on kyllä raastava kuvio, joka valitettavasti mutta todennäköisesti pahenee koko ajan. Uskaltaisitko jättää arjen ja elämän, joka vie kaiken energiasi ja varmaan myös itsetuntosi? Aluksi kaikki voi tuntua vaikealta, mutta kun saat muutakin tekemistä ja ajateltavaa kuin puolisosi elämä, voimistut varmasti ja saat elää hyvää elämää. Voimia!
Mirva
10.09.2024 09:44:15
Hyvä! Asuntohakemuksia vetämään vaan! Niin kirjoittaja, kuin kaikki vastaavassa tilanteessa elävät. Olette jo iäkkäitä ja se vahinkojen sattuminen ei ole enää ollenkaan kaukaa haettua ilman alkoholiakaan.