Sekavaa on elämä

Nimimerkki: Moottorisaha

Tällaista asiaa lähdin tiedustelemaan, kun olen saanut sotkeutua jokaisen elämän osa-alueen käyttämällä päihteitä. Mulla on 3 lasta, vanhin on jo 10v. Hänen kanssaan en ollut 10 vuoteen tekemisissä, koska hänen äitinsä lopetti päihteiden käytön tai aloitti korvaushoidon ja minä jatkoin aineiden ja alkoholin kanssa pelaamisen. No kävi nyt viime kesänä niin, että törmäsin poikaani ja hänen äitinsä Pieksämäellä. Sillon puhetta jäi, että ollaan tekemisissä vaikka facebookissa. Olin itse todella kiinnostunut tutustumaan poikaani, jota en ollut nähnyt kuin kerran heti synnytyksen jälkeen. No asiat onkin alkaneet menemään hyvään suuntaan poikani, hänen äitinsä ja minun sukulaisteni suhteen. Veljellä on samanikäinen poika ja hieman vanhempi poika. Poikani on siis kaverustunut hyvin serkkujensa kanssa samoin kuin isäni kanssa. Näistä asioista olen todella kiitollinen…

Itse taistelen päihdeongelmani kanssa. Minulle tuottaa erittäin suuria vaikeuksia olla käyttämättä päihteitä. Nytten kun pääsin tänään katkolta, olen ottanut bentsoja ja amfetamiinia. Olen järkeillyt itselleni tapaani käyttää päihteitä sillä, että pysyn erossa alkoholista. Alkoholi on minulle sellainen päihde, että se sotkee elämän joka osa-alueen… Kaikki menee oikeastaan hyvin, kun en alkoholiin sorru. Kannabis ei tuota ongelmia, enkä sen perässä juokse, samoin bentsot. Amfetamiini on pahin stimulanttipäihde jota käytän. Olen myös metadonikorvaushoidossa. Olen ajatellut asiaa niin että minimiin päihteiden käytöstä johtuen. Päihteitä olen käyttänyt 13v, tuli viikonloppuisin alkoholin käyttö. Sitten ammattikoulussa kannabis, amfetamiini, bentso, opiaattikokeilut. Alkoholi on ollut siinä koko ajan taustalla… Kunnes sain käsiini hyvälaatuista amfetamiinia, huomasin että se poistaa multa viinan himon.

Kaikki oli ihan innoissaan, kun olin pirteää liikenteessä enkä ollut humalassa. Sitten aloin laskuihin diilerini opastuksella käyttämään bubrea. Niinhän siinä kävi, että huomasin yhtäkkiä, että tätä subutexia onkin tullut useampi kuukausi nappailtua lähestulkoon päivittäin. Sitten alkoivat subutexista johtuvat vieroitusoireet. Sitten meni työpaikka, tyttökaveri ja asunto alta. Kodittomaksi jouduin ja kodittomana jonkun 5kk elelin. Se oli raskasta aikaa… Asustelen piriluukuissa ja kavereilla missä sattuu. Rappukäytävissä ja pyöräkellareissa.

No sitten tämä 7v sitten tapaamani minua paljon nuorempi muutti luokseni Kotkaan asumaan. Juotiin kaljaa ja sitten alkoi amfetamiini maistumaan. Lähestulkoon päivittäistä oli meidän käyttö. Sitten tämä minua 13 v nuorempi tyttö tuli raskaaksi, vaikka niin ei pystynyt olemaan mahdollista tapahtua. Lääkäri oli kuulemma niin sanonut, että hänellä on kohdussa joku fyysinen vika, joka estää raskaaksi tulemisen ja lapsen saamisen. Käytimme amfetamiinia ja harrastimme seksiä kuin eläimet, ja raskaaksi hän tulikin. Olin itse heti alkuun sitä mieltä, että abortti on tehtävä… No tyttökaveri oli sitä mieltä että lapsi on Jumalan lahja…

Minun huumeiden lähinnä amfetamiinin käyttö jatkui. Se meidän suhde alkoi saada todella vaarallisia piirteitä. Siis jo ennen tätä raskaaksi tulemista. Pirilaskut olivat pahimpia. Muijakaverin pää ei kestänyt niitä yhtään… Alkoi ilmetä väkivaltaista käyttäytymistä ensin naisystäväni puolesta ja lopulta myös minun puolestani. Pari kertaa amfetamiinilaskuissa ajattelin, että mä tapan tuon akan. Tämä tapahtui siis ennen raskauden toteamista. Mulla syttyi sillon joku lamppu pään sisällä, koska oli yksi minun elämänarvoistani että naisia en lyö… Tajusin että mullakin on sellainen raja, että jos tarpeeksi rääkätään ja vittuillaan, niin saattaa tapahtua todella pahoja asioista…

No sitten kun tapasin tämän naisen 10v. takaa, oli kipinöitä ilmassa välittömästi. Hän kertoi minulle, että olen hänen elämänsä rakkaus. Minä tulin nykyistä suhdettani ja pahaa oloa jonka se sai minussa tuntemaan. Joten tässä ollaan. Kahden naisen välissä ja kolmen lapsen… En ole kertonut naisystäväni tapaamisesta enkä ole pettänyt tätä nuorempaa naista vanhemman naisen kanssa. Joten kusessa ollaan. Toivon vaan, että pääsisin kuntoutukseen, ja saisin aikaa miettiä että miten mun kannattaisi toimia… Aiemman kayttäytymismallin mukaan alkaisin dokaamaan, mutta nyt en aio niin tehdä.