Täysin hukassa

Nimimerkki: Silloin kaikki oli paremmin

Kaikki alkoi 2020 kesällä, kun viina alkoi maistua baarien auettua juuri 18 täyttäneenä. Rakastuin mieheen, jota en loppujenlopuksi paljoa selvinpäin nähnyt. Mies käytti pajaa ja viinaa runsaasti. Tunteet oli molemminpuoleiset, mutta miehellä meni viina ja huumeet edelleni. Se romutti pahasti alkoholistin tyttärenä ja viina alkoi maistua itsellänikin hyvin. Sitten tuli poltettua ekat jointit ja rakastuin heti siihen oloon minkä sain.

Pikkuhiljaa tajuamattani löysin porukoihin missä porukka käytti muutakin kun pajaa. Porukassa käytettiin lääkkeitä, pilveä, piriä ja essoja. Kauan pysyin itse pelkässä pajassa ja se tuntui riittävän monta kuukautta, kuitenkin mielenkiinto muihin huumeisiin löytyi. Yhdenillan juttuja tuli harrastettua milloin mitäkin käyttävien äijien kanssa ja sitte kaveriporukka pieneni. Hetkeksi rauhotuin ja ei mennyt viina tai pilvi.

Paras ystävä lopetti pilven polton ja huomasin hakeutuvani enemmän ihmisten luo, jotka käyttää vielä. Paras ystävä ei tykkää enää edes pilvenpoltosta, mutta tietää ettei hän mua pysty estämään. Hetken jälkeen sain idean kokeilla essoja ja se tunne minkä niistä sain melkein kuukauden huumeettomuuden jälkeen oli uskomaton. Nyt muistan taas mikä se hyvä olo on, kun ei ole yhtään huolia. Olen myös siis mielenterveysongelmainen lapsuuden pahojen traumojen vuoksi, joten huumeet ja viina vei helposti mukana kun rahaa oli. Nyt kuitenkin edessäni on jäätävä ahdistus. Täytyisi osata olla täysin ilman huumeita uuden koulun alkamisen takia. Itse tiedän että jos siihen kouluun menen niin en varmana käytä. Kuitenkin elämä ilman edes sitä pajaa tuntuu mahdottomalta. Ainut läheinen joka tietää ongelmastasi on paras kaverini.

Vanhemmat ei tiedä, että käytän eikä kukaan muukaan. Pieni vainu äidille on tullut, että jotain käytän, kun kotiin saatan joskus aamulla mennä tosi jumisena ja omissa maailmoissa. Ennen olin hyvin nauravainen ja onnellinen, jolla oli tulevaisuudensuunnitelmia, mutta nykyään peilistä katsoo hukassa oleva nuori, joka ei saa tukea mistään. Kertoa en uskalla, koska koko sukuni on hyvin huumevastanen ja olen jo valmiiksi leimattu suvun nöyryytykseksi. Huomaan ongelman, koska mietin koulun alkamisen siirtämistä sen vuoksi, että saisin vielä hetken elää huumeiden kanssa hyvästä olosta nauttien.