Vaikeaa myöntää olevansa alkoholisti

Nimimerkki: Pasi.Koo

Ensimmäiset humalat otin 10 vuotiaana, oksennushan siitä tuli mutta, kun olosta parantui niin, alkoi kalja virtaamaan lähes joka viikonloppu. Juomista on jatkunut tähän päivään asti ja olen kohta 40-vuotias. Elämä oli 25 vuotta viikonloppujuopottelua. Kun lapsia syntyi niin touhu rauhoittui, mutta yhtään viikonloppua en voinut olla ilman muutamaa iltakaljaa. Join jopa iltakaljoja kun vaimo oli viimeisillään raskaana.

Homma lähti totaalisesti käsistä viimeisen vuoden aikaan, minusta tuli oikea alkoholisti olin enemmän humalassa kuin selvinpäin. Löysin aina syyn juoda ja etsiä ongelmia muista, että saan juoda. Viimeisin niitti oli kun erehdyin kokeilemaan kovia huumeita, ja siitä katkolle.

Ensimmäisenä yönä kävin koko menneisyyteni kaikkine paskoineen läpi, vasta katkon kautta ymmärsin, että miten paljon minä olen surua aiheuttanut lähimmäisille ja rakkaalle perheelleni. Minun toipuminen on vasta alussa, mutta muistakaa miten paljon juominen satuttaa muita ihmisiä.

Itse olen viinaa kurkkuuni kaatanut ja siitä vastuun otan. Ei saa luovuttaa, pakko mennä eteenpäin ja uskoa parempaan huomiseen. Katkolla oli huippu hoitajia, he kannustivat, että asiat voidaan vielä korjata.

Jos minä tästä paskasta eroon joskus pääsen, olen todella monelle ihmiselle kiitoksen velkaa, he ovat tukeneet minua, vaikka se on viimeinen virhe alkaa juoppoa hyysätä. Mutta kun He uskovat minuun, se antaa paljon voimaa minulle.