Nainen alkoholisti

Sairastuin alkoholismiin avioeron jälkeen pikkuhiljaa, vuosien saatossa. Eron jälkeen aloin käydä baareissa työkavereiden kanssa. Hauskaa oli mutta vuosien saatossa alkoholin käyttöni lisääntyi, aloin käydä baareissa yksinkin, aina kuin mahdollista niin etteivät työt kärsineet, vielä tuossa vaiheessa oli"hauskaa". 

Pikkuhiljaa alkoholin käyttööni tuli surumielisyys, häpeä.. kun sammuin baarin vessaan välimerkin jälkeen. Myös yhden illan suhteita oli paljon.. vihasin välillä itseäni niiden vuoksi.. en saanut niistä mitään, kostoa exälleni joka petti minua avioliiton aikana.

Muutin toiselle paikkakunnalle.. alkoholin käyttööni lisääntyi, soitin ensimmäisen kerran aa auttavaan puhelimeen, en ollut valmis apuun jota minulle tarjottiin.. En ymmärtänyt tilannettani..

Muutin taas toiselle paikkakunnalle, työt hoituvat mutta usein eksyin baariin aina kuin töitten puolesta mahdollista. Irtosuhteita oli paljon, myös pitkä etäsuhde joka päättyi liikaan juomiseeni. Hän soitti kaksi kertaa väkivaltaisen käyttämiseni vuoksi poliisit paikalle.. putkaan jouduin.

Etäsuhteeni päättyi, muutin taas paikkakuntaa, työt hoituvat edelleen mutta join aina kuin mahdollista.. siideriä, viiniä, enimmäkseen mietoja. 

Tapasin nykyisen mieheni.. toipunut alkoholisti. Hän vei minut ensimmäiseen aa palaveriini. Ensimmäinen palaveri kokemukseni oli hämmentävä, ihmiset olivat kuin yhtä suurta perhettä, tunsin itseni ulkopuoliseksi, minut ensikertalaisena "nostettiin" palaverin tärkeimmäksi. Oli ahdistavaa. Mutta pikkuhiljaa aloin käydä aa:ssa. En ole vieläkään saanut pysyvää raittiutta, olen masentunut..