Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Rahalla saa rauhallisen perhe-elämän

Julkaistu 15.4.2015

Jäin työttömäksi syksyllä 2013, jonka jälkeen alkoholiongelmani paheni hetkessä turhautumisen vuoksi. Noin neljän työttömyyskuukauden jälkeen aloin etsiä apua ongelmaani, mutta en uskaltanut tehdä asialle mitään, koska pelkäsin lastensuojelun puuttuvan elämääni. Toinen estävä asia avun hankkimiseen oli siinä, että asuin pienellä paikkakunalla. Päihdelinkistäkin pyysin apua ongelmaani, joka vahvisti sen, että en uskalla hakea apua.

Lopulta noin vuoden ”tissuttelun” jälkeen olin niin väsynyt, että minun oli pakko hakeutua hoitoon. Tilanteeni oli silloin sellainen, että hoidin vain pakolliset asiat, että lapset voivat elää normaalia elämää. Tämä tarkoitti sitä, että aina oli ruokaa ja puhtaita vaatteita ja hoidin kaikki normaalin perheen arkiset vaatimukset.

Ainoa paikka mistä sain apua oli Lapualla, koska siellä minun ei tarvinut pelätä ja ottaa yhteyttä "viranomaisiin" ja sain rauhassa toipua kuukauden. Tämä ei olisi ollut mahdollista, ellei minulla olisi ollut rahaa itse maksaa hoitoa. Olemmeko kaikki saman arvoisia? Arvostan hoitoa, mitä sain, vaikka minun kohdalla se ei toiminut halutulla tavalla.

Muutin uudelle paikkakunnelle ja uskalsin hakea apua ongelmaani. Otin riskin, jotta saisin työkykyni takaisin ja pääsisin takaisin työelämään.Kaikki ei kuitenkaan mennyt niin kuin olin ajatellut. Tämän seurauksena minusta tehtiin kaksi lastensuojeluilmoitusta. Silloin tuntui siltä kuin olisi potkaistu jo maassa makaavaa ihmistä. Tässä tilanteessa oleva ihminen tarvitsee apua ja tukea, eikä uusia ongelmia. Hain apua A-klinikalta ja Myllyhoidosta. Kumpikin paikka tarjosi apua, mutta ellen olisi suuressa hädässä sinne mennyt, niin tällä hetkellä minulla ei olisi ongelmia.

Mielestäni meidän kohdalla on vinoutunut ajatus tilanteesta, koska lapset voivat hyvin. Minun puolesta sosiaaliviranomaiset voivat keskustella lasten tai heidän opettajien kanssa, jotta varmistuvat heidän hyvinvoinnista. Miksi vanhemman ongelma sysätään lapsen ongelmaksi? Minähän olen ollut vastuullinen vanhempi, joka hakee apua ennen kuin sattuu mitään. Minulle ei ole kuitenkaan tarjottu mitään apua, jotta voisin henkisesti paremmin.

Vihdoin olen saanut työpaikan ja elämä raittiina vaikuttaa elämisen arvoiselta. Raittiuteen en tarvinut muuta kuin työpaikan. Ainut ongelma on sosiaaliviranomaiset, jotka piinaavat arkielämäämme nykyään. Pelkään, että heidän ahdistelunsa suistaa minut takaisin painajaiseen.
 

Nimimerkki: 
Elviira
+1
+531

Lisää uusi kommentti