Väkivalta ja päihteet

Nimimerkki: Sarjajuoppo

Aloitin juomisen 12-vuotiaana. Vaihdon mopon osia kaljaan. Ja aloin pelleilemään Lyricoiden ja bentsojen kanssa. Minusta oli siistiä, että löytyy vahvoja lääkkeitä. 14-vuotiaana aloitin juomaan kirkasta viinaa. Aina oli tarkoitus sammua. Ajoin viritetyllä mopolla kännissä kolme päällä hakemaan kaljaa ja viinaa. Voitte arvata mihin tämä johti. 13-vuotiaana hirtin itseni, sydän pysähtyi ja äiti joutui elvyttämään minut. Siitä helikopterilla teholle. Lääkärit sanoivat, että selviämiseni on Jumalan käsissä. Sain diagnooseja, muun muassa vakava aivo- ja niskavamma. Testit tehtiin ja minulle ei ollut tullut mitään vammaa. Pääsin lopulta kotiin. En käynyt hetkeen koulussa koska kaulassani oli tumma rantu.

Sitten aloin imppaamaan bensaa ja butaania. Se oli virhe. Usein jouduin sairaalaan imppaamisen takia. Kerran imppasin bensaa ja tuntui hyvältä idealta syödä oma käsi, en kumminkaan tehnyt niin. Kaverit joi, minä join, olimme kaikki alkoholisteja, jotka ajoivat kännissä ja tekivät rikoksia, kuten mökkimurtoja. Imppailin satoja kertoja. Olin koko ylä-asteen kovin jätkä ja monet pelkäsivät minua. Kerran otin juoksukaljat ja jäin kiinni. Kun poliisit taluttivat minua poliisiautoon, niin pistin vastaan kaikin voimin potkin, yritin lyödä. Päädyin käsi- ja jalkarautoihin.

Kun täytin 15-vuotta join paljon viinaa, yleensä yksin. Tämän jälkeen imppasin bensaa ja join kaljaa konehallissa. Vanhemmat käskivät minun lopettaa, mutta otin metrisen metalliputken, ja aloin huitomaan sillä äitiäni päin, hän juoksi karkuun. Äiti ja isä sanoivat, että jos en rauhoitu niin he soittavat poliisin. He soittivat poliisit. Seuraavaksi tyhjensin jauhesammuttimen vanhempieni päälle. Sitten tuli poliisit. He käskivät minun rauhoittua, mutta yritin löydä heitä oven läpi puukolla. Sitten tuli toinen partio koiran ja kilven kanssa. Sitten nakkelin bensaa joka puolelle ja poliisien päälle ja yritin sytyttää kaiken, mutta en löytänyt tulentekovälineitä. Sitten katsoin oven raosta, että mihin poliisit katosivat. Sitten tuli pippurisumutteesta silmiin ja poliisit vetävät minut ulos hallista. Huidoin puukolla kaikin voimin. No siitä Ouluun ja lastenkotiin, mutta minut päästettiin viikossa pois.

Seuraavaksi aloin taas juomaan ja ajamaan mopolla kännissä. Varastelin viinaa sukulaisilta ja raha vanhemmilta ja siskolta, joskus heräsin sairaalasta paskat housussa. Sitten olin taas ryyppäämässä ja halailin yhden tytön kanssa, sitten iskä hakee minut pois. Olo oli sietämätön. Mursin lääkekaapin ja vedin överit bentsoja ja Lyricoita ja vain nauroin lattialla. Äiti soitti ambulanssin. He juottivat minulle lääkehiiltä. Siitä sitten mahahuuhteluun ja teholle. Pääsin myös taas kotiin. Rakastuin alkoholiin samantien. Valehtelin ja varastelin saadakseni lisää. Halusin juoda koko loppuelämäni. Join joka viikko monen vuoden ajan. Sitten olin taas juomassa kun kaverini täytti 18-vuotta.

Äiti haki minut taas kotiin. Minulla on aina ollut tiukat rajat ja ihan hyvä. Kotona sitten hurjastuin otin molempiin käsiini leipäveitset, uhkailin isääni veitsellä. Äiti ja pikkusisko juoksivat pihalle karkuun. Viiltelin itseäni isäni edessä ja pidin veitseä kurkullani. He tietenkin soittivat poliisit. Katsoin ikkunasta, että poliisiauto oli pihalla, siitä vasta suutuin. Menin yläkertaan viilsin hyttysverkon rikki, potkin ikkunan säleiköt rikki ja menin istumaan ikkunalle. Veitset edelleen käsissäni. Yritin poliiseja karkuun. Mutta horjadin ja tipuin pää edellä seitsemästä metristä veitset käsissäni. Ne osottivat kylkiäni kohti. Mutta tippuessani käännyin selälleni ja tipuin poliisin jalkojen eteen. Yskin vertä ja minut kiidätettiin sairaalaan. Kolme selkärangan nikamaa oli murtunut.

Siitä sitten jouduin perhekotiin kiireellisesti sijoitettuna. Se ei ratkaissut mitään. Aloin taas juoman viikonloppuisin ja viikolla. Toin viinaa kotilomilta. Ja kyllä kaverit sitä hakivat. Olen siis aina ollut vanhempien kavereiden kanssa, koska ikäiseni eivät hyväksyneet minua, vaan käyttivät minua hyväksi, koska sain hommattua viinaa. Menin krapulassa kouluun. Ja kerran ostin pullon viinaa kun olin menossa lomille. Ennen juomisen aloittamista kävin mummullani ja hän antoi 50e setelin. Viinapullon jälkeen (join siis 0,7l 40% Tapiota) kävin hakemassa vielä toisen pullon. Olin siis vielä 1,35l viinan jälkeen pystyssä. Minulla toleranssit nousivat nopeaa. Haistattelin vanhemmilleni, jotka rukoilivat minua lopettamaan. He soittivat perhekodin työntekijät perääni. He lopulta löysivät minut kun olimme siirtymässä parempaan paikkaan. Reittimme kulki kaverini kämpän ohi jonka ovella perhekodin väki oli. He huomasivat minut. Nakkasin puolikkaan viinapullon pusikkoon.

Tämän jälkeen heräsin perhekodilta. Olo oli sietämätön henkisesti ja fyysisesti. Minut vietiin psykiatriselle osastolle, jossa vietin seuraavat neljä viikkoa. Vietin kaiken aikani omassa huoneessa. Lopulta pääsin kotiin ja lääkäri määräsi minulle Antabuksen päihteettömyyden tueksi. Kokeilin juoda uudestaan monia kertoja, mutta oksensin kaiken ulos. Sen jälkeen olen ollut 7kk päihteettömänä.

Nykyään olen 17-vuotias ja käyn terapiassa, päihdetyöntekijällä, lääkehoitajalla ja vietän paljon aikaa tukihenkilöni kanssa. Hän on todella tärkeä minulle. Teen myös tukihenkilöni kanssa päihdevalistusta. Opiskelen autoalalla ja harrastan edelleen kaikkia jotka kulkevat polttomoottorilla. Tulevaisuudessa haluan olla ammattikoulun opettaja tai päihdetyöntekijä. Edelleen nään päihdekavereita, mutta harvoin ja vain kun he ovat selvinpäin. Tarinoita löytyy lukemattomia, joita minä olen tehnyt tai kaverini ovat tehneet.

Tammikuussa täytän 18-vuotta ja Antabus lopetetaan. En tiedä vielä ratkeanko, koska henkinen riippuvuus on edelleen vahva. En ole ollut vankilassa eikä pääni ole testien mukaan pehmentynyt. Olkoon tämä opetukseni muille mitä käy kun alkaa käyttämään päihteitä.