Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Renttu rekkamies

Julkaistu 21.10.2019

Terve vaan kaikille. Olen 37v., perheellinen mies. Peilikuva miellyttää, vaimo on kaunis kuin unikuva, ja lapsia rakastan yli kaiken, ja meillä onkin todella läheiset välit. Halataan ja pussaillaan, painitaan ja remutaan, ajellaan mönkijöillä ym. mitkä nyt vaan moottorilla liikkuu. Ostin vanhan maatilan 6v. sitten, ympäristö on kaikkee sitä, mitä toivoin aina kodin olevan. Muttamutta. Kun jäin reissuhommista pois, alkoi vanha tuttava nostella päätään. Oli aikaa iltaisin, saattoi juoda muutaman oluen. Päivittäin. Valotan taustaa sen verran, että 13v. otin ensimmäisen ryyppyni, ja sen jälkeen elämä on ollu taistelua viinan kanssa.

Äitini oli juoppo. Isä otti kun oli paikalla, sitä sattui harvoin, kun ulkomaille ajeli. Isään saatto silti luottaa, sitä ei tarvinnu repiä laskuojasta ylös ettei hukkuisi, kun oli jälleen ryypännyt liikaa. Kuten joka päivä. Koulunkäynnistä ei luonnollisesti noissa ympyröissä tullut mitään, piti huolehtia äidistä. Satutti ja suretti miks se tekee mulle näin, ei ollu ketään keneltä pyytää apua. Joskus itkin ja rukoilin polvillani meidän pihassa et jos Jumala oot olemassa nii lähetä tänne joku. Vettä tuli taivaalta niinku aisaa, olin just rehannu äidin taas kerran ojasta kotii ettei hukkuis sinne. Ei ollu kännyköitä mihin soittaa. Oltii yksin. Todella yksin ja todella peloissaan. Tätä kirjottaes ehkä ekaa kertaa tajuan et kyllä, kyllä mä olen katkera miks teki mulle noin. Samalla ymmärrän ku en ole sen parempi. Juon joka päivä. Vuoro kestää sen 12t suunnillee, yleensä viiden pintaan aamusta lähen töihin. Jouduin hankkii helvetin kalliin alkometrin, et voin jo illalla laskee paljoko voin juoda, et oon aamulla ajokunnossa.

Humalaa ei oikein ole tullu enää aikoihin, 3% saattaa olla niin, että tuntuu selvältä. Humalassa en aja, enkä siis sellaisessa olotilassa, että vaarantaisin muiden terveyttä liikenteessä. Kun ei tule humalaa, ei tule krapulaakaan. Vituttaa vaan joka aamu pettyä itteensä ettei tänäänkää saanu oltua ottamatta. Voisin toki jatkaa näin, edes vaimo ei huomaa jos olen humalassa. Laitan vaan iltapalaksi jotain tulista, mikä peittää hajun. Jotain tälle pitäis alkaa tekemään. En jaksa enää valehtelua rakkailleni, enkä ihmettelyä mihin taas jäin niin pitkäksi aikaa ennen kotiintuloa. Ei oo miestä myöntää et tämä ongelma on taas päällä. Antabuspurkki löytyy kyllä, mut en uskalla ottaa sitä. Kesällä vaimokulta heitti aamukahviin pari, kun arveli jotain... Se viikko meinas hajottaa pään aivan totaalisesti. Olin toisaalta onnellinen, että sai poikki edes hetkeksi, mut samalla etti netistä puoliintumisaikaa ym. et uskaltas taas ottaa.

En tiä tajuaako tästä tekstistä kukaan mitään, tajuanko itekää. Nyt pitkästä aikaa väsyttää jopa juomisen jälkee joten taidanpa mennä nukkumaan, ja syödä taas aamulla jotain mausteista illuusion ylläpitämiseksi. Ettei vaan haisis viina taas. Jokaiselle, joka on sitä mieltä, ettei alkoholismi ole sairaus haluaisin esittää kysymyksen: Haluatteko tekin joka päivä vetää viinaa, mutta olette vain niin lujia, ettei tuu otettua? Jos vastaus on ei, niin ei kannata vastailla, luulen ettei meillä ole toisillemme juuri annettavaa.

Nimimerkki: 
Renttuisä
+1
+9

Lisää uusi kommentti