Subutex vai elämä?
Ensimmäiset huumekokeiluni tulivat, kun aloitin ammattikoulun. Olin 17- vuotias, ja kamppaillut vuosia masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Sain kuitenkin uuden alun elämälle aloitettuani ammattikoulun alalla, josta olin unelmoinut. Tutustuin yhteen ihmiseen, josta tulikin hyvä ystäväni. Hänen kauttaan tapasin ihmisiä, jotka viihdekäyttivät huumeita, esim. ekstaasia, amfetamiinia, pilveä, sieniä jne. Join siihen aikaan joka viikonloppu, kokeilin kaikkea ekstaasia amfetamiinia yms.
Aloin käyttää amfetamiinia aika paljon, kun tutustuin minua paria vuotta vanhempaan poikaan, joka myös käytti amfetamiinia. Minulla pysyi käyttö hallinnassa aika pitkään. Käytin vain viikonloppuisin aluksi mutta poikaystäväni käytti suonensisäisesti, joten aloin käyttää itsekin. Silloin amfetamiinin käyttö lähti aika pahasti käsistä, vedettiin enimmäkseen piriä. Sitten aloin kokeilemaan myös erilaisia rauhottavia ja opiaatteja...en aluksi tykännyt opiaateista, joten vedin yleensä piriä lähes päivittäin. Koulu sujui hyvin pitkään, kunnes se jäi kesken sekoilujeni takia.
Suhteessa kaikki alkoi mennä huonosti, ja aloin masentua uudestaan. Olin itsetuhoinen, ja yritin 2 kertaa itsemurhaa. Kummallakin kerralla apu tuli ajoissa. Minulla oli pitkään tosi huono olla, kunnes jätin kaikki taakse ja aloitin uudessa koulussa. Käytin piriä sillon tällöin, mutta huomasin, ettei pää oikein kestä enää valvomista.
Tutustuin mieheen, jonka kanssa seurustelen nytkin. Meillä on ihana suhde, toisin kuin edellinen suhde, jossa poikaystäväni kohteli minua todella huonosti ja joka päivä oli yhtä helvettiä. En ole eksäni kanssa missään tekemisissä ollut yli vuoteen. Joka tapauksessa nykyinen mieheni oli ollut subutex koukussa mutta päässyt siitä irti. Olin itsekin eksäni kanssa silloin tällöin käyttänyt subua, mutta en koskaan siitä hirveästi tykännyt. Aloin kuitenkin käyttää subua taas silloin tällöin, kun aloitin uudessa koulussa. Huomasin, että jaksoin päivät paljon paremmin.
Helluni varoitteli minua, että kannattaisi pitää taukoa subusta, ja että jään kohta koukkuun ja saan vieroitusoireita, mutta ajattelin vain, ettei minulle nyt mitään viekkareita tule, enkä varmasti jää mihinkään koukkuun. Olen aina ollut jääräpäinen ja oppinut kantapään kautta. Kuukaudet vierivät ja tajusin, etten ole ollut päivääkään pitkään aikaan ilman subua. Ensin käytin viikonloppuisin, sitten aloin käyttää arkenakin, kun tajusin että jaksoin paremmin arjessa. Helluni alkoi myös käyttää uudestaan ja tässä sitä ollaan.
Aluksi annostus oli vain puoli mg päivässä, mutta se nousi vuoden aikana 12mg päivä annokseen...joskus meni enemmän, joskus vähemmän, riippuen ihan rahatilanteesta. Minut erotettiin koulusta, koska siellä saatiin tietää buprekoukustani. Mitään muuta en ole käyttänyt sen jälkeen, kun jäin buprekoukkuun, en edes alkoholia.
Täytän pian 20 vuotta, ja toivoisin vain, etten olisi koskaan koskenut tähän kauheaan aineeseen. Sitä kun on käyttänyt jonkin aikaa, se lakkaa toimimasta. Sitä on pakko ottaa vain siksi, ettei vieroitusoireita tule. Toisin kuin monet luulee, että sitä on ns. "sekaisin" päivät pitkät, mutta ei se niin ole. Se lakkaa toimimasta kokonaan tietyn ajan jälkeen, vaikka ottaisi kuinka paljon tahansa. Vieroitusoireet on ainoa syy, minkä takia ei voi lopettaa. Olemme onnistuneet laskemaan annosta 1-2mg:n päivässä, ja yritämme lopettaa.
Suhde meillä kuitenkin on hyvä, ja rakastan miestäni yli kaiken. Kunnioitamme toinen toistamme ja molemmat ollaan tosi onnellisia. Tämä subu vain kontrolloi elämää niin paljon. Onneksi molemmilla kuitenkin motivaatiota päästä irti.
Voimat on tosi vähissä. Ennen vain nauroin ajatukselle jostakin riippuvuudesta. Monet ajattelee, että ei se ole kuin lopettaa, tulee vain vähän huono olo, mutta se ei todellakaan ole niin.. Olen ollut max. 1 ja puoli vrk ilman, en enempää kestänyt niitä oloja, sitä levottomuutta koko kropassa 24/7 eikä pysty nukkumaan ja joka paikkaan sattuu yms. Lasketaan koko ajan annosta, ja kun annos on tarpeeksi alhaalla, lopetetaan. Mietin myös katkolle menemistä, mutta sairaalat yms. ahdistavat.
Toivottavasti saisin täältä vertaistukea, koska tosiasia on, ettei kukaan, joka tätä ei ole kokenut, pysty ymmärtämään täysin, miltä tämä riippuvuus tuntuu..
Haluaisin kovasti jo takaisin normaaliin elämään. Toivottavasti vielä joskus löydän itseni ja ulospääsyn tästä helvetistä.
Kommentit
moi,
moi,
itsellä auttoi kun pääsin metadon korvaushoitoo ja sitten laitoksessa irti metadonista rauhottavien kera ja irti pääsin.
Hei! olen miettinyt kyllä
Hei! olen miettinyt kyllä korvaushoitoa myös, mutta subutex korvaushoitoon en haluaisi, mutta sitä metadon korvaushoitoa voisin kokeillakin...miten sinne metadon hoitoon pääsee, ja kauan suunnilleen vie, tai mitä vaatii ja pääseekö sinne joka paikkakunnalla onko tietoa? En ole hirveästi perehtynyt siihen hoitoon, pitää kysellä tarkemmin a klinikalta! :)
Hei, Valonkantaja!
Hei, Valonkantaja!
Jos korvaushoito mietityttää, niin meidän neuvontapalvelussa on useita vastaajia, jotka ovat tehneet tai tekevät tälläkin hetkellä töitä korvaushoidossa. Voit siis kysyä nimettömästi myös heiltä korvaushoidosta ja hoitoonhakeutumisesta. :)
Neuvontapalvelu löytyy täältä: https://paihdelinkki.fi/fi/neuvonta/kysy-ammattilaiselta
Ystävällisin terveisin,
Pinja / Plinkin tiimi
Kiitos tarinastasi! Näin se
Kiitos tarinastasi! Näin se valitettavan usein menee..
Tsemppiä sinulle ja tottakai pääset takaisin normaali arkeen kerta halua löytyy ja olet jo annostakin saanut noin hyvin pudotettua!
Vedin huolella 6v supua.
Vedin huolella 6v supua. Seinään lopetin, eikä ollut helppoa. Nyt kuitenkin elämä maistuu 🍓
Hei! Haluaisin niin kovasti
Hei! Haluaisin niin kovasti lopettaa, mutta vieroitusoireet ovat liikaa kestettäväksi enkä korvaushoitoon haluaisi lähteä... Ajattelin hommata lyricoita ja rauhoittavia pariksi ensimmäiseksi viikoksi mutta tulee erittäin kalliiksi... Enkä usko, että lääkärikään auttaisi määräämällä vieroituksen ajaksi lääkkeeitä..tuntuu vain niin kamalalta masentaa, pelkään vieroitusoireita todella paljon. En ole ollut päivääkään ilman yli 2 vuoteen vaikka annoskokoa olen onnistunut pudottamaan 12mg:sta monta mg... Pistäminenkin nykyään liian vaikeaa koska suonia ei enää löydy ja olen niin kyllästynyt tähän paskaan että täytyy saada tätä hirveää lääkettä joka päivä vain siksi, että voisin pysyä terveenä... Kaikki tämä siksi, kun tein kerran elämässäni huonon päätöksen ja saan kärsiä siitä nyt. Monen vuoden masennuksen jälkeen ajattelin, että selviän mistä vain ja että pahempaa ei ole mutta olin väärässä... Tämä subu koukku on pahinta mitä tiedän,enkä tiedä miten selviäisin tästä kun voimat ovat jo niin loppu.
Miten jengi jää tohon bupreen
Miten jengi jää tohon bupreen koukkuun? En ymmärrä.
oon nyt viikon ottanu subua
oon nyt viikon ottanu subua ja mulla tulee sellasia ns virtsankarkaamidis nii onko se normaalia vai mistä se jogtuu?! surrsksss
Mietin tässä samaa kuin joku
Mietin tässä samaa kuin joku aiempi vastaaja tuolla. Että miten subuun voi jäädä koukkuun? Niinkuin ihan koukkuun koukkuun. Haluan tähän alkuun sanoa että itse olen käyttänyt kyseistä ainetta nenän kautta, satunnaisesti ja en voi kun ihmetellä miten joku ryhtyy piikittämään kyseistä ainetta, jossa on kaiken maailman täyteaineita, ja muutenkin kun se toimii nokkaankin ihan hyvin, kun sitä sillon tällön vaan vetää, siten että se on hauskaa. Kuka sitä lähtee vetämään päivittäin ja jos lähtee niin mikä ihme siihen motivoi? Eihän se enää edes "toimi" kunnolla seuraavana päivänä siitä, kun olet ottanut...puhumattakaan kolmannesta tai neljännestä päivästä. Siitä ainakin itsellä katoaa käytännössä kaikki hohto ihan sen ekan päivän jälkeen kun sitä on ottanut. Kyllä se toimii seuraavanakin, mutta ei siitä saa sellaista vahvaa henkistä hyvänolontunnetta mitä pitkän tauon jälkeen otettava annos usein tuottaa vaan se olo muuttuu sellaiseksi epävakaaksi ja lievästi angstiseksi. jos menee kolmanteen, niin alkaa sen vaikutus olla lähinnä sitä, että kaiken maailman pikkuasiat ärsyttää. Kutittaa ja vituttaa. Niin että se ihmetyttää, miten siihen jäädään koukkuun, kun eihän siitä enää tule edes hyvä olo kuin about ekana päivänä kun vedät nollatoleilla. Tälle on varmasti syitä, minua kiinnostaisi kuulla niitä joten kertokaa ihmeessä jos tiedätte jotain!
Siihen liittyy se että tulee
Siihen liittyy se että tulee liian pienet välit ottamisessa ja se aine kertyy kehoon ja sit onkin jo myöhästä. Pari viikkoakin on liian vähän ja ehkä kuukauden välikin. Ne olot on ihan saatanasta ja kestää todella kauan. Mutta kun ne kestää niin olo tulee olemaan niinkun lapsella
Hienoa, että on tahtoa
Hienoa, että on tahtoa lopettaa. Siihen asti pitäkää hygieniasta huolta. Oma 27 v. lapseni on nyt nukutettuna hengityskoneessa. Tuli sepsis ja muutamassa päivässä aivoverenvuoto. Sydänleikkauksen vaatisi, mutta elimistö täynnä staphylokokkia ja aivovaurio päälle. Nyt oikeastaan vaan odotetaan, milloin hoito pitää lopettaa.
Hakeuduin kuin hakeuduinkin
Hakeuduin kuin hakeuduinkin korvaushoitoon jossa ollut vasta muutaman kuukauden, mutta tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että päätin ottaa niin sanotusti itseä niskasta kiinni ja hakeutua hoitoon. Aina ajatellut kuinka hankala ja pitkä prosessi se on enkä uskonut jaksavani masennuksen vuoksi mutta tässä sitä ollaan! Vielä on tottakai vaikeaa, koska buvidal ei meinaa mitenkään kantaa kuin puolet ajasta. Mutta minulle sanottiin, että alku on vähän tällästä että alkaisi kantaa. Positiivisin mielin kuitenkin, kyllä minulle löydetään jokin keino jos ei ala kantaa. Tarkoitus aloittaa uudelleen myös koulu/työ kun injektio saatu tasapainoon ja lääke kantamaan. Voimia kaikille opiaattiriippuvaisille ja muillekin, tie on pitkä ja kivinen mutta ainakin mulla nyt on toivoa päästä tästä helvetistä. 🙂
Lisää uusi kommentti