Subutex vai elämä?

moi, itsellä auttoi kun pääsin metadon korvaushoitoo ja sitten laitoksessa irti metadonista rauhottavien kera ja irti pääsin.

Hei! olen miettinyt kyllä korvaushoitoa myös, mutta subutex korvaushoitoon en haluaisi, mutta sitä metadon korvaushoitoa voisin kokeillakin...miten sinne metadon hoitoon pääsee, ja kauan suunnilleen vie, tai mitä vaatii ja pääseekö sinne joka paikkakunnalla onko tietoa? En ole hirveästi perehtynyt siihen hoitoon, pitää kysellä tarkemmin a klinikalta! :)

Hei, Valonkantaja! Jos korvaushoito mietityttää, niin meidän neuvontapalvelussa on useita vastaajia, jotka ovat tehneet tai tekevät tälläkin hetkellä töitä korvaushoidossa. Voit siis kysyä nimettömästi myös heiltä korvaushoidosta ja hoitoonhakeutumisesta. :) Neuvontapalvelu löytyy täältä: https://paihdelinkki.fi/fi/neuvonta/kysy-ammattilaiselta Ystävällisin terveisin, Pinja / Plinkin tiimi

Kiitos tarinastasi! Näin se valitettavan usein menee.. Tsemppiä sinulle ja tottakai pääset takaisin normaali arkeen kerta halua löytyy ja olet jo annostakin saanut noin hyvin pudotettua! 

Vedin huolella 6v supua. Seinään lopetin, eikä ollut helppoa. Nyt kuitenkin elämä maistuu ?

Hei! Haluaisin niin kovasti lopettaa, mutta vieroitusoireet ovat liikaa kestettäväksi enkä korvaushoitoon haluaisi lähteä... Ajattelin hommata lyricoita ja rauhoittavia pariksi ensimmäiseksi viikoksi mutta tulee erittäin kalliiksi... Enkä usko, että lääkärikään auttaisi määräämällä vieroituksen ajaksi lääkkeeitä..tuntuu vain niin kamalalta masentaa, pelkään vieroitusoireita todella paljon. En ole ollut päivääkään ilman yli 2 vuoteen vaikka annoskokoa olen onnistunut pudottamaan 12mg:sta monta mg... Pistäminenkin nykyään liian vaikeaa koska suonia ei enää löydy ja olen niin kyllästynyt tähän paskaan että täytyy saada tätä hirveää lääkettä joka päivä vain siksi, että voisin pysyä terveenä... Kaikki tämä siksi, kun tein kerran elämässäni huonon päätöksen ja saan kärsiä siitä nyt. Monen vuoden masennuksen jälkeen ajattelin, että selviän mistä vain ja että pahempaa ei ole mutta olin väärässä... Tämä subu koukku on pahinta mitä tiedän,enkä tiedä miten selviäisin tästä kun voimat ovat jo niin loppu. 

Miten jengi jää tohon bupreen koukkuun? En ymmärrä.

oon nyt viikon ottanu subua ja mulla tulee sellasia ns virtsankarkaamidis nii onko se normaalia vai mistä se jogtuu?! surrsksss

Mietin tässä samaa kuin joku aiempi vastaaja tuolla. Että miten subuun voi jäädä koukkuun? Niinkuin ihan koukkuun koukkuun. Haluan tähän alkuun sanoa että itse olen käyttänyt kyseistä ainetta nenän kautta, satunnaisesti ja en voi kun ihmetellä miten joku ryhtyy piikittämään kyseistä ainetta, jossa on kaiken maailman täyteaineita, ja muutenkin kun se toimii nokkaankin ihan hyvin, kun sitä sillon tällön vaan vetää, siten että se on hauskaa. Kuka sitä lähtee vetämään päivittäin ja jos lähtee niin mikä ihme siihen motivoi? Eihän se enää edes "toimi" kunnolla seuraavana päivänä siitä, kun olet ottanut...puhumattakaan kolmannesta tai neljännestä päivästä. Siitä ainakin itsellä katoaa käytännössä kaikki hohto ihan sen ekan päivän jälkeen kun sitä on ottanut. Kyllä se toimii seuraavanakin, mutta ei siitä saa sellaista vahvaa henkistä hyvänolontunnetta mitä pitkän tauon jälkeen otettava annos usein tuottaa vaan se olo muuttuu sellaiseksi epävakaaksi ja lievästi angstiseksi. jos menee kolmanteen, niin alkaa sen vaikutus olla lähinnä sitä, että kaiken maailman pikkuasiat ärsyttää. Kutittaa ja vituttaa. Niin että se ihmetyttää, miten siihen jäädään koukkuun, kun eihän siitä enää tule edes hyvä olo kuin about ekana päivänä kun vedät nollatoleilla. Tälle on varmasti syitä, minua kiinnostaisi kuulla niitä joten kertokaa ihmeessä jos tiedätte jotain! 

Siihen liittyy se että tulee liian pienet välit ottamisessa ja se aine kertyy kehoon ja sit onkin jo myöhästä. Pari viikkoakin on liian vähän ja ehkä kuukauden välikin. Ne olot on ihan saatanasta ja kestää todella kauan. Mutta kun ne kestää niin olo tulee olemaan niinkun lapsella 

Hienoa, että on tahtoa lopettaa. Siihen asti pitäkää hygieniasta huolta. Oma 27 v. lapseni on nyt nukutettuna hengityskoneessa. Tuli sepsis ja muutamassa päivässä aivoverenvuoto. Sydänleikkauksen vaatisi, mutta elimistö täynnä staphylokokkia ja aivovaurio päälle. Nyt oikeastaan vaan odotetaan, milloin hoito pitää lopettaa. 

Hakeuduin kuin hakeuduinkin korvaushoitoon jossa ollut vasta muutaman kuukauden, mutta tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että päätin ottaa niin sanotusti itseä niskasta kiinni ja hakeutua hoitoon. Aina ajatellut kuinka hankala ja pitkä prosessi se on enkä uskonut jaksavani masennuksen vuoksi mutta tässä sitä ollaan! Vielä on tottakai vaikeaa, koska buvidal ei meinaa mitenkään kantaa kuin puolet ajasta. Mutta minulle sanottiin, että alku on vähän tällästä että alkaisi kantaa. Positiivisin mielin kuitenkin, kyllä minulle löydetään jokin keino jos ei ala kantaa. Tarkoitus aloittaa uudelleen myös koulu/työ kun injektio saatu tasapainoon ja lääke kantamaan. Voimia kaikille opiaattiriippuvaisille ja muillekin, tie on pitkä ja kivinen mutta ainakin mulla nyt on toivoa päästä tästä helvetistä. ?  

Hei valonkantaja. Miten pääsit korvaus hoitoon? Mitä kautta hait? Vaatiko katkon ensiksi. Mitä sanoit että pääsit. Mulla on ihan sama tilanne kun sinullakin.. pelottaa nyt,rahat loppu, vasta eka päivä ilman..ja kamala olo....t. tyttö 25v

Hei Jenna! Soitin oman paikkak. Klinikalle ja sovin tapaamisen jossa sovittiin khoito prosessin aloitus, kävin seulat ym.vajaa 3kk ja sitten olikin jo lääkärin tapaaminen ja selitin kuinka mun psyyke ei kestä laitoksia niinku ei oikeastaan masennuksen takia enkä pysty olemaan läheisistä erossa, joten kätkö ei pakollinen JOS vieroitus yrityksiä takana jotka tietysti ei onnistuneet. Sanoin että olen kotona yrittänyt monta kertaa lopettaa enkä kestä enään että pelkään refloja liikaa. Mulla aloitettiin khoito heti seuraavalla vklla. Tottakai varmaan paljon riippuu mikä kaupunki jne.mutta lain mukaan vieroitus yrityksiä jos takana ja epäonnistuneet katkon ei pitäs olla enää pakollinen. Luulin ennen, että khoito prosessi on vitun pitkä siksi yksin vaan monta vuotta odottelin, mutta se 3kk meni todella äkkiä, kerran viikossa seulat ja juttelua ainakin itsellä. Paljon voimia sinulle, vieläkin tosi vaikeeta ei meinaa kantaa piikki mut ainaki se tuo helpotusta. Jos haluat, voidaan jutella jossakin vaikka anonyymisti...olen saman ikäinen sun kanssa, vuotta nuorempi. Pelkään myös viekkareita aina enemmän kun mitään, mutta kaikki järjestyy kyllä saat varmasti kohta pian lääkkeen että olo helpottaa ja jaksat aloittaa khoidon alotusprosessin jne.❤️  

Moi,voin sanoa että käytin itse subua noin 20v ja ensinhän se oli siistiä,sitten huomas ettei pärjää ilman sitä annosta.pääsin korvaushoitoon odotin esikoistani,ja sitten kun tuli retkahdus niin metadonilla olin noin 5v ja nyt tolla buvidalilla128mg 3viikon välein.suosittelen menemään k hoitoon koska tulee tehtyä rikoksia että saa annoksen.nyt elämä hymyilee ❤️kaikkea hyvää

itse meni kaikki elämässä vituiksi tuon subunkäytön takia.. tuli tehtyä paljon rikoksia sekä muuta typerää, ja meni välit moneen frendiin tuttuun ja läheisiin..  elämä oli yhtä helvettiä kun oli jatkuvasti ongelmia, ja se rahan hommaaminen oli jatkuva huolenaihe. toisinaan tuli vedettyä piriä jos ei natsannu mistään teksii. no siitähän alkoi myös tulemaan tapa, koska oli tutuilla pirii joten aloin hengaamaan sellaisissa kämpissä joissa sitä pyöri, ja auttoi refloihin.

Moi. Kiva lukea näin refloissa miten ihmiset päässy eteenpäin! Itse ollut moneen kertaan subu koukussa. Vieroittautunut itse kerran, katkolla kerran ja en uskonut vielä siitäkään. Tosin silloin ei elämä mitenkään hymyillyt muuten niin se ajoi varmasti koukkuun uudestaan. Pari vuotta sitten ero ja homma ryöstäyty käsistä, tosin en ole spiguttanut nyt tällä kertaa vaan nokitellut sen pari vuotta ja noin nappi viikossa eli pienillä annoksilla. Nyt huippu duuni, vielä huipumpi nainen elämässä ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Tänään toinen päivä ilman teksiä menossa ja aion mennä loppuun. Ei mitenkään verrattavissa olevat reflat noin kymmenen vuotta sitten kun vierottauduin suonensisäisestä käytöstä onneksi. Kun lopetatte niin ajakaa annokset alas ja nokittakaa ekana. Jos nyt 20vuotta douppien kanssa riittäisi itselle. Normaali elämä voittaa. Ikää alkaa olee 41 ja vihdoin järkeä päässä ?

Jännä aine kyl tuo subutex kun niin monet koukuttaa. En todellakaan halua riippuvaisia vähätellä, kaikki sympatia menee heille, jotka joutuvat sen riippuvuuden kanssa elämään <3 Mutta tässä omat kokemukset kyseisestä aineesta. Ensimmäiset kokeilut olivat joskus 2004-2005, jonka jälkeen tuli pidempi tauko. Myöhemmin aloin käyttämään sitä 1-2viikon välein amfetamiinilaskuihin. Tätä kesti ehkä sen 4-5vuotta, kunnes pääsin amfetamiinista eroon, enkä tarvinnut enää subua. Kunnes elämässä tapahtui kaikkea ikävää ja subun avulla sain pidettyä kaiken paskan poissa elämästä. Pisimmät putket olivat noin vuoden päivittäin. Omalla kohdallani oon pitänyt subua suhteellisen turvallisena, kun ensinmäisiä kertoja tuli pidempiä putkia niin huomasin, että jos päätin pitää yli kuukauden "kuurin" niin ei ollut lopulta mitään merkitystä ottiko yli millin päivässä vai 0.5milliä. Tuo 0.5milliä auttoi pahaan oloon yhtä tehokkaasti kun vaikka 1.5milliä. Se mikä on tehnyt itselleni subun ns turvalliseks päihteeksi on se, että pidemmissä putkissa se auttaa pahaan oloon, mutta mitään hyvää oloa siitä en enää ole saanut ja henkinen riippuvuus on pysynyt poissa. Kun päätän, että nyt tulee vaikka 2kuukauden tauko niin on riittänyt 225-300mg lyricaa kaks kertaa päivässä 2-3viikon ajan, enkä tuona aikana tunne oikeastaan minkäänlaista reflan oiretta, paitsi että paska ja pierut haisee todella pahalta. Toki oireita alkaa tulla enemmän jos annos on lähennellyt milliä päivässä, mut sellasia annoksia en oo 5-6vuoteen juurikaan ottanut. Ehkä kun on ollut tauko niin pari kolme päivää ottanut isomman annoksen, jonka jälkeen tiputtanut sinne 0.5millin hujakoille. Tosiaan kun reflat on ohi niin tulee lyhyet reflat lyricasta ja se on sit siinä. Mielitekoja ei tuu subuun lähellekään samalla tavalla kun amfetamiiniin tuli tai laudanumiin jota tuli joskus unikoista tehtyä lähemmäksi 10litraa. Laudanum tuntui lopulta liian hyvälle, etten uskaltanut sitä usein käyttää, koska pelkäsin riippuvuutta.  Tiedän, että ihmiset ovat erillaisia ja kokevat asiat ja aineet eri tavalla. Niinkun alussa sanoin, en todellakaan halua vähätellä suburiippuvaisia, mutta oon utelias kuulemaan niitä jotka subua käyttää 2+ mg/pv. Saako joku siitä hyvän olon vielä pidemmälläkin käytöllä? Itellä ei tosiaan annos ikinä noussut noin isoksi, koska en saanut kovinkaan kauaa hyvää oloa kun käytin päivittäin joku 1.5mg. Ehkä viikon tuntui paremmalta kun toi 0.5mg, mutta viikon jälkeen ei ollut merkitystä onko annos 0.5 vai 1.5mg.

aika goblin tarina, varmaa fake

Hei. Miten menee nykyään? Itselläkin buprenorfiini riippuvuus ollut jo monta vuotta. Aluksi se oli kerran viikossa, vedin aina kiekon tai puolikkaan parissa kolmessa päivässä ja silloin ei ollut vielä mahdottomia viekkareita. Viimeisten vuosien aikana käyttö on kuitenkin muuttunut pikkuhiljaa käytännössä päivittäiseksi ja pahimpina hetkinä vieroitusoireet alkavat jo ensimmäisenä päivänä, kun on ilman. On kyllä kauhean vaikee aine päästä eroon. Subusta on tullut minulle pakollista, jotta pysyn normaalissa arjessa. Jotenkin tuntuu, että ei ikinä tule sellaista elämäntilannetta, jossa lopettaminen olisi mahdollista. Tämä siksi koska se pitää minut toimintakunnossa ja esim. työ/koulunkäynti kykyisenä niin en pysty keskeyttämään sen käyttöä kovin pitkäksi aikaa. Olen löytänyt työharjoittelussa hyvän työpaikan, jonne haluaisin töihin koulun jälkeen. Haluaisin kuitenkin supusta eroon ennen töiden alkamista. Työharjoittelussa (tai töissä) ei ole mahdollisuutta mennä esim. Katkolle, koska menettäisin toivon koko mahdollisesta työpaikasta, jos he saisivat tietää että olen opiaattiriippuvainen joten siitä luonnollisesti ollaan ihan hyshys. Olen törmännyt moniin ihmsiiin, joilla on toinen toisiaan vähemmän mitään tietämystä päihteistä/lääkkeistä tai "huumeista" ja näinhän se aika pitkälti on, että sen tilanteen ymmärtää täysin vaan, kun on itse riippuvainen. Mutta mielestäni yhteiskunnasta pitäisi saada kitkettyä sitä kauheaa tuomitsemista ja leimaamista "narkkariksi". Siitä ei ole mitään hyötyä kellekkään.

Hei, itse ollut subu koukussa puolisen vuotta. Sama ajatus maailma oli enhän mä ny koukkuun jää. Sitähän sitten jäätiin. Elin 2kk ellen enemmän ihan mini määrällä vaan oikeesti alle millin reippaasti. Vaan jotta saan reflat pois herättyäni. Nukkumaan sitten ennenkuin ne alkoi ja sama aamulla taas uudestaan. Mulla kans 17 vuotiaana alkoi aineiden viihde käyttö. Kävin lähellä kuolemaa 18 vuotiaana ensimmäisessä omassa asunnossani. Onneksi sillonen poikaystävä tajusi tilanteen vakavuuden soitti apua ja sairaalassa sitten hengitys lama. Siihen loppui huumeiden käyttö. Vasta 21 vuotiaana kokeilin eka pelkoani ekstaasia, nykyisen poikaystäväni kanssa. Silloin vuosia sitten se sairaala juttu johtui kun söin 12 exstaasi tab ja xaloleita. No nykyinen poikaystäväni on entinen piikittäjä. Hän pisti pari kertaa minulle sekä hänen kaverinsa subua. Lopulta pistin itse, mutta lopetettiin yhdessä se. Nokkaan veto vain jäi jäljelle… Tänään kun kirjoitan toinen päivä menossa ilman. Muutettiin uudelle paikkakunnalle, täältä ei subua saa vaikka haluaisikin. On tää helvettiä, mut mitäs itse oon ollu idiootti. On se vaan kärsittävä, ajatella sitten kun kivut ja hikoilut on ohi, kaikki aineet pois elämästä sitten vihdoin taas:) odotan sitä innolla! Tahdoin mieheni pelastaa piikittämisestä, se onnistui mutkien kautta. Nyt pelastamme toisemme vielä tästä ❤️ Toivottavasti elämä paranee taas viekkareiden jälkeen. Saadaan olla ihan omia itsejämme. Tsemppiä kaikille jotka yrittävät selvitä riippuvuudesta eroon. Ja jos täällä joku pohtii käyttävänsä mitään älä käytä! Viime vuonna menetin ystäväni yllättäen juuri subun ja rauhottavien sekä alkoholin yhdistelmälle… sattuu vieläkin ajatus kuinka hän kuoli, yksin, ei kukaan pelastamassa. Niin yllättäen että tuskin itsekkään oloissaan tajusi et nyt on menoa. 🤍🕊️ Anteeksi myös kaikille ketkä menettäneet läheisensä, ystävän yms päihteille 🙏🏻🌹 Joskus ei vain ole mitään tehtävissä vaikka kuinka yrittäisi, yritämme silti taistella heidän puolestaan niin kauan kun heissä henki pihisee❤️