Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Subutex vai elämä?

Nimimerkki: Valonkantaja

Ensimmäiset huumekokeiluni tulivat, kun aloitin ammattikoulun. Olin 17- vuotias, ja kamppaillut vuosia masennuksen ja ahdistuksen kanssa. Sain kuitenkin uuden alun elämälle aloitettuani ammattikoulun alalla, josta olin unelmoinut. Tutustuin yhteen ihmiseen, josta tulikin hyvä ystäväni. Hänen kauttaan tapasin ihmisiä, jotka viihdekäyttivät huumeita, esim. ekstaasia, amfetamiinia, pilveä, sieniä jne. Join siihen aikaan joka viikonloppu, kokeilin kaikkea ekstaasia amfetamiinia yms.

Aloin käyttää amfetamiinia aika paljon, kun tutustuin minua paria vuotta vanhempaan poikaan, joka myös käytti amfetamiinia. Minulla pysyi käyttö hallinnassa aika pitkään. Käytin vain viikonloppuisin aluksi mutta poikaystäväni käytti suonensisäisesti, joten aloin käyttää itsekin. Silloin amfetamiinin käyttö lähti aika pahasti käsistä, vedettiin enimmäkseen piriä. Sitten aloin kokeilemaan myös erilaisia rauhottavia ja opiaatteja…en aluksi tykännyt opiaateista, joten vedin yleensä piriä lähes päivittäin. Koulu sujui hyvin pitkään, kunnes se jäi kesken sekoilujeni takia.

Suhteessa kaikki alkoi mennä huonosti, ja aloin masentua uudestaan. Olin itsetuhoinen, ja yritin 2 kertaa itsemurhaa. Kummallakin kerralla apu tuli ajoissa. Minulla oli pitkään tosi huono olla, kunnes jätin kaikki taakse ja aloitin uudessa koulussa. Käytin piriä sillon tällöin, mutta huomasin, ettei pää oikein kestä enää valvomista.

Tutustuin mieheen, jonka kanssa seurustelen nytkin. Meillä on ihana suhde, toisin kuin edellinen suhde, jossa poikaystäväni kohteli minua todella huonosti ja joka päivä oli yhtä helvettiä. En ole eksäni kanssa missään tekemisissä ollut yli vuoteen. Joka tapauksessa nykyinen mieheni oli ollut subutex koukussa mutta päässyt siitä irti. Olin itsekin eksäni kanssa silloin tällöin käyttänyt subua, mutta en koskaan siitä hirveästi tykännyt. Aloin kuitenkin käyttää subua taas silloin tällöin, kun aloitin uudessa koulussa. Huomasin, että jaksoin päivät paljon paremmin.

Helluni varoitteli minua, että kannattaisi pitää taukoa subusta, ja että jään kohta koukkuun ja saan vieroitusoireita, mutta ajattelin vain, ettei minulle nyt mitään viekkareita tule, enkä varmasti jää mihinkään koukkuun. Olen aina ollut jääräpäinen ja oppinut kantapään kautta. Kuukaudet vierivät ja tajusin, etten ole ollut päivääkään pitkään aikaan ilman subua. Ensin käytin viikonloppuisin, sitten aloin käyttää arkenakin, kun tajusin että jaksoin paremmin arjessa. Helluni alkoi myös käyttää uudestaan ja tässä sitä ollaan.

Aluksi annostus oli vain puoli mg päivässä, mutta se nousi vuoden aikana 12mg päivä annokseen…joskus meni enemmän, joskus vähemmän, riippuen ihan rahatilanteesta. Minut erotettiin koulusta, koska siellä saatiin tietää buprekoukustani. Mitään muuta en ole käyttänyt sen jälkeen, kun jäin buprekoukkuun, en edes alkoholia.

Täytän pian 20 vuotta, ja toivoisin vain, etten olisi koskaan koskenut tähän kauheaan aineeseen. Sitä kun on käyttänyt jonkin aikaa, se lakkaa toimimasta. Sitä on pakko ottaa vain siksi, ettei vieroitusoireita tule. Toisin kuin monet luulee, että sitä on ns. ”sekaisin” päivät pitkät, mutta ei se niin ole. Se lakkaa toimimasta kokonaan tietyn ajan jälkeen, vaikka ottaisi kuinka paljon tahansa. Vieroitusoireet on ainoa syy, minkä takia ei voi lopettaa. Olemme onnistuneet laskemaan annosta 1-2mg:n päivässä, ja yritämme lopettaa.

Suhde meillä kuitenkin on hyvä, ja rakastan miestäni yli kaiken. Kunnioitamme toinen toistamme ja molemmat ollaan tosi onnellisia. Tämä subu vain kontrolloi elämää niin paljon. Onneksi molemmilla kuitenkin motivaatiota päästä irti.

Voimat on tosi vähissä. Ennen vain nauroin ajatukselle jostakin riippuvuudesta. Monet ajattelee, että ei se ole kuin lopettaa, tulee vain vähän huono olo, mutta se ei todellakaan ole niin.. Olen ollut max. 1 ja puoli vrk ilman, en enempää kestänyt niitä oloja, sitä levottomuutta koko kropassa 24/7 eikä pysty nukkumaan ja joka paikkaan sattuu yms. Lasketaan koko ajan annosta, ja kun annos on tarpeeksi alhaalla, lopetetaan. Mietin myös katkolle menemistä, mutta sairaalat yms. ahdistavat.

Toivottavasti saisin täältä vertaistukea, koska tosiasia on, ettei kukaan, joka tätä ei ole kokenut, pysty ymmärtämään täysin, miltä tämä riippuvuus tuntuu..

Haluaisin kovasti jo takaisin normaaliin elämään. Toivottavasti vielä joskus löydän itseni ja ulospääsyn tästä helvetistä.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(19)

Location

rumpalinpaluu

30.07.2020 23:50:09

moi, itsellä auttoi kun pääsin metadon korvaushoitoo ja sitten laitoksessa irti metadonista rauhottavien kera ja irti pääsin.

Valonkantaja

31.07.2020 09:56:27

Hei! olen miettinyt kyllä korvaushoitoa myös, mutta subutex korvaushoitoon en haluaisi, mutta sitä metadon korvaushoitoa voisin kokeillakin...miten sinne metadon hoitoon pääsee, ja kauan suunnilleen vie, tai mitä vaatii ja pääseekö sinne joka paikkakunnalla onko tietoa? En ole hirveästi perehtynyt siihen hoitoon, pitää kysellä tarkemmin a klinikalta! :)

Plinkin tiimi

31.07.2020 10:05:43

Hei, Valonkantaja! Jos korvaushoito mietityttää, niin meidän neuvontapalvelussa on useita vastaajia, jotka ovat tehneet tai tekevät tälläkin hetkellä töitä korvaushoidossa. Voit siis kysyä nimettömästi myös heiltä korvaushoidosta ja hoitoonhakeutumisesta. :) Neuvontapalvelu löytyy täältä: https://paihdelinkki.fi/fi/neuvonta/kysy-ammattilaiselta Ystävällisin terveisin, Pinja / Plinkin tiimi

Jjjk

31.07.2020 11:49:08

Kiitos tarinastasi! Näin se valitettavan usein menee.. Tsemppiä sinulle ja tottakai pääset takaisin normaali arkeen kerta halua löytyy ja olet jo annostakin saanut noin hyvin pudotettua! 

Retale

09.08.2020 09:27:58

Vedin huolella 6v supua. Seinään lopetin, eikä ollut helppoa. Nyt kuitenkin elämä maistuu ?

Valonkantaja

10.02.2021 06:43:47

Hei! Haluaisin niin kovasti lopettaa, mutta vieroitusoireet ovat liikaa kestettäväksi enkä korvaushoitoon haluaisi lähteä... Ajattelin hommata lyricoita ja rauhoittavia pariksi ensimmäiseksi viikoksi mutta tulee erittäin kalliiksi... Enkä usko, että lääkärikään auttaisi määräämällä vieroituksen ajaksi lääkkeeitä..tuntuu vain niin kamalalta masentaa, pelkään vieroitusoireita todella paljon. En ole ollut päivääkään ilman yli 2 vuoteen vaikka annoskokoa olen onnistunut pudottamaan 12mg:sta monta mg... Pistäminenkin nykyään liian vaikeaa koska suonia ei enää löydy ja olen niin kyllästynyt tähän paskaan että täytyy saada tätä hirveää lääkettä joka päivä vain siksi, että voisin pysyä terveenä... Kaikki tämä siksi, kun tein kerran elämässäni huonon päätöksen ja saan kärsiä siitä nyt. Monen vuoden masennuksen jälkeen ajattelin, että selviän mistä vain ja että pahempaa ei ole mutta olin väärässä... Tämä subu koukku on pahinta mitä tiedän,enkä tiedä miten selviäisin tästä kun voimat ovat jo niin loppu. 

Ei ole oikea huume vaan korvaushoitolääke.

02.05.2021 13:48:40

Miten jengi jää tohon bupreen koukkuun? En ymmärrä.

tuntemston

12.03.2022 13:58:48

oon nyt viikon ottanu subua ja mulla tulee sellasia ns virtsankarkaamidis nii onko se normaalia vai mistä se jogtuu?! surrsksss

Pähkäviisas

22.03.2022 21:19:10

Mietin tässä samaa kuin joku aiempi vastaaja tuolla. Että miten subuun voi jäädä koukkuun? Niinkuin ihan koukkuun koukkuun. Haluan tähän alkuun sanoa että itse olen käyttänyt kyseistä ainetta nenän kautta, satunnaisesti ja en voi kun ihmetellä miten joku ryhtyy piikittämään kyseistä ainetta, jossa on kaiken maailman täyteaineita, ja muutenkin kun se toimii nokkaankin ihan hyvin, kun sitä sillon tällön vaan vetää, siten että se on hauskaa. Kuka sitä lähtee vetämään päivittäin ja jos lähtee niin mikä ihme siihen motivoi? Eihän se enää edes "toimi" kunnolla seuraavana päivänä siitä, kun olet ottanut...puhumattakaan kolmannesta tai neljännestä päivästä. Siitä ainakin itsellä katoaa käytännössä kaikki hohto ihan sen ekan päivän jälkeen kun sitä on ottanut. Kyllä se toimii seuraavanakin, mutta ei siitä saa sellaista vahvaa henkistä hyvänolontunnetta mitä pitkän tauon jälkeen otettava annos usein tuottaa vaan se olo muuttuu sellaiseksi epävakaaksi ja lievästi angstiseksi. jos menee kolmanteen, niin alkaa sen vaikutus olla lähinnä sitä, että kaiken maailman pikkuasiat ärsyttää. Kutittaa ja vituttaa. Niin että se ihmetyttää, miten siihen jäädään koukkuun, kun eihän siitä enää tule edes hyvä olo kuin about ekana päivänä kun vedät nollatoleilla. Tälle on varmasti syitä, minua kiinnostaisi kuulla niitä joten kertokaa ihmeessä jos tiedätte jotain! 

Jou

18.04.2022 15:17:52

Siihen liittyy se että tulee liian pienet välit ottamisessa ja se aine kertyy kehoon ja sit onkin jo myöhästä. Pari viikkoakin on liian vähän ja ehkä kuukauden välikin. Ne olot on ihan saatanasta ja kestää todella kauan. Mutta kun ne kestää niin olo tulee olemaan niinkun lapsella 

Läheisen tuska

17.05.2022 03:00:05

Hienoa, että on tahtoa lopettaa. Siihen asti pitäkää hygieniasta huolta. Oma 27 v. lapseni on nyt nukutettuna hengityskoneessa. Tuli sepsis ja muutamassa päivässä aivoverenvuoto. Sydänleikkauksen vaatisi, mutta elimistö täynnä staphylokokkia ja aivovaurio päälle. Nyt oikeastaan vaan odotetaan, milloin hoito pitää lopettaa. 

Valonkantaja

11.02.2023 08:18:29

Hakeuduin kuin hakeuduinkin korvaushoitoon jossa ollut vasta muutaman kuukauden, mutta tosi iloinen ja ylpeä itsestäni, että päätin ottaa niin sanotusti itseä niskasta kiinni ja hakeutua hoitoon. Aina ajatellut kuinka hankala ja pitkä prosessi se on enkä uskonut jaksavani masennuksen vuoksi mutta tässä sitä ollaan! Vielä on tottakai vaikeaa, koska buvidal ei meinaa mitenkään kantaa kuin puolet ajasta. Mutta minulle sanottiin, että alku on vähän tällästä että alkaisi kantaa. Positiivisin mielin kuitenkin, kyllä minulle löydetään jokin keino jos ei ala kantaa. Tarkoitus aloittaa uudelleen myös koulu/työ kun injektio saatu tasapainoon ja lääke kantamaan. Voimia kaikille opiaattiriippuvaisille ja muillekin, tie on pitkä ja kivinen mutta ainakin mulla nyt on toivoa päästä tästä helvetistä. ?  

Jenna

06.04.2023 16:34:48

Hei valonkantaja. Miten pääsit korvaus hoitoon? Mitä kautta hait? Vaatiko katkon ensiksi. Mitä sanoit että pääsit. Mulla on ihan sama tilanne kun sinullakin.. pelottaa nyt,rahat loppu, vasta eka päivä ilman..ja kamala olo....t. tyttö 25v

Valonkantaja

11.04.2023 11:36:37

Hei Jenna! Soitin oman paikkak. Klinikalle ja sovin tapaamisen jossa sovittiin khoito prosessin aloitus, kävin seulat ym.vajaa 3kk ja sitten olikin jo lääkärin tapaaminen ja selitin kuinka mun psyyke ei kestä laitoksia niinku ei oikeastaan masennuksen takia enkä pysty olemaan läheisistä erossa, joten kätkö ei pakollinen JOS vieroitus yrityksiä takana jotka tietysti ei onnistuneet. Sanoin että olen kotona yrittänyt monta kertaa lopettaa enkä kestä enään että pelkään refloja liikaa. Mulla aloitettiin khoito heti seuraavalla vklla. Tottakai varmaan paljon riippuu mikä kaupunki jne.mutta lain mukaan vieroitus yrityksiä jos takana ja epäonnistuneet katkon ei pitäs olla enää pakollinen. Luulin ennen, että khoito prosessi on vitun pitkä siksi yksin vaan monta vuotta odottelin, mutta se 3kk meni todella äkkiä, kerran viikossa seulat ja juttelua ainakin itsellä. Paljon voimia sinulle, vieläkin tosi vaikeeta ei meinaa kantaa piikki mut ainaki se tuo helpotusta. Jos haluat, voidaan jutella jossakin vaikka anonyymisti...olen saman ikäinen sun kanssa, vuotta nuorempi. Pelkään myös viekkareita aina enemmän kun mitään, mutta kaikki järjestyy kyllä saat varmasti kohta pian lääkkeen että olo helpottaa ja jaksat aloittaa khoidon alotusprosessin jne.❤️  

Jensba

12.04.2023 09:29:57

Moi,voin sanoa että käytin itse subua noin 20v ja ensinhän se oli siistiä,sitten huomas ettei pärjää ilman sitä annosta.pääsin korvaushoitoon odotin esikoistani,ja sitten kun tuli retkahdus niin metadonilla olin noin 5v ja nyt tolla buvidalilla128mg 3viikon välein.suosittelen menemään k hoitoon koska tulee tehtyä rikoksia että saa annoksen.nyt elämä hymyilee ❤️kaikkea hyvää

nihkeepubre

03.05.2023 01:17:03

itse meni kaikki elämässä vituiksi tuon subunkäytön takia.. tuli tehtyä paljon rikoksia sekä muuta typerää, ja meni välit moneen frendiin tuttuun ja läheisiin..  elämä oli yhtä helvettiä kun oli jatkuvasti ongelmia, ja se rahan hommaaminen oli jatkuva huolenaihe. toisinaan tuli vedettyä piriä jos ei natsannu mistään teksii. no siitähän alkoi myös tulemaan tapa, koska oli tutuilla pirii joten aloin hengaamaan sellaisissa kämpissä joissa sitä pyöri, ja auttoi refloihin.

Setä82

30.05.2023 22:27:18

Moi. Kiva lukea näin refloissa miten ihmiset päässy eteenpäin! Itse ollut moneen kertaan subu koukussa. Vieroittautunut itse kerran, katkolla kerran ja en uskonut vielä siitäkään. Tosin silloin ei elämä mitenkään hymyillyt muuten niin se ajoi varmasti koukkuun uudestaan. Pari vuotta sitten ero ja homma ryöstäyty käsistä, tosin en ole spiguttanut nyt tällä kertaa vaan nokitellut sen pari vuotta ja noin nappi viikossa eli pienillä annoksilla. Nyt huippu duuni, vielä huipumpi nainen elämässä ja tulevaisuus näyttää hyvältä. Tänään toinen päivä ilman teksiä menossa ja aion mennä loppuun. Ei mitenkään verrattavissa olevat reflat noin kymmenen vuotta sitten kun vierottauduin suonensisäisestä käytöstä onneksi. Kun lopetatte niin ajakaa annokset alas ja nokittakaa ekana. Jos nyt 20vuotta douppien kanssa riittäisi itselle. Normaali elämä voittaa. Ikää alkaa olee 41 ja vihdoin järkeä päässä ?

Elvain

02.09.2023 13:53:53

Jännä aine kyl tuo subutex kun niin monet koukuttaa. En todellakaan halua riippuvaisia vähätellä, kaikki sympatia menee heille, jotka joutuvat sen riippuvuuden kanssa elämään <3 Mutta tässä omat kokemukset kyseisestä aineesta. Ensimmäiset kokeilut olivat joskus 2004-2005, jonka jälkeen tuli pidempi tauko. Myöhemmin aloin käyttämään sitä 1-2viikon välein amfetamiinilaskuihin. Tätä kesti ehkä sen 4-5vuotta, kunnes pääsin amfetamiinista eroon, enkä tarvinnut enää subua. Kunnes elämässä tapahtui kaikkea ikävää ja subun avulla sain pidettyä kaiken paskan poissa elämästä. Pisimmät putket olivat noin vuoden päivittäin. Omalla kohdallani oon pitänyt subua suhteellisen turvallisena, kun ensinmäisiä kertoja tuli pidempiä putkia niin huomasin, että jos päätin pitää yli kuukauden "kuurin" niin ei ollut lopulta mitään merkitystä ottiko yli millin päivässä vai 0.5milliä. Tuo 0.5milliä auttoi pahaan oloon yhtä tehokkaasti kun vaikka 1.5milliä. Se mikä on tehnyt itselleni subun ns turvalliseks päihteeksi on se, että pidemmissä putkissa se auttaa pahaan oloon, mutta mitään hyvää oloa siitä en enää ole saanut ja henkinen riippuvuus on pysynyt poissa. Kun päätän, että nyt tulee vaikka 2kuukauden tauko niin on riittänyt 225-300mg lyricaa kaks kertaa päivässä 2-3viikon ajan, enkä tuona aikana tunne oikeastaan minkäänlaista reflan oiretta, paitsi että paska ja pierut haisee todella pahalta. Toki oireita alkaa tulla enemmän jos annos on lähennellyt milliä päivässä, mut sellasia annoksia en oo 5-6vuoteen juurikaan ottanut. Ehkä kun on ollut tauko niin pari kolme päivää ottanut isomman annoksen, jonka jälkeen tiputtanut sinne 0.5millin hujakoille. Tosiaan kun reflat on ohi niin tulee lyhyet reflat lyricasta ja se on sit siinä. Mielitekoja ei tuu subuun lähellekään samalla tavalla kun amfetamiiniin tuli tai laudanumiin jota tuli joskus unikoista tehtyä lähemmäksi 10litraa. Laudanum tuntui lopulta liian hyvälle, etten uskaltanut sitä usein käyttää, koska pelkäsin riippuvuutta.  Tiedän, että ihmiset ovat erillaisia ja kokevat asiat ja aineet eri tavalla. Niinkun alussa sanoin, en todellakaan halua vähätellä suburiippuvaisia, mutta oon utelias kuulemaan niitä jotka subua käyttää 2+ mg/pv. Saako joku siitä hyvän olon vielä pidemmälläkin käytöllä? Itellä ei tosiaan annos ikinä noussut noin isoksi, koska en saanut kovinkaan kauaa hyvää oloa kun käytin päivittäin joku 1.5mg. Ehkä viikon tuntui paremmalta kun toi 0.5mg, mutta viikon jälkeen ei ollut merkitystä onko annos 0.5 vai 1.5mg.

kkk

16.02.2024 09:24:32

aika goblin tarina, varmaa fake