Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Subutexin orja

Julkaistu 12.6.2017

Olen opioidiriippuvainen 24-vuotias nainen. Rakastuin huumeidenkäyttäjään, joka tutustutti minut aineiden maailmaan. Sokeana rakkaudesta en halunnut lähteä suhteesta. Hän tarjosi viivat, ja naiivina halusin koittaa. Aine oli subutexiä. Rakastuin siihen kertaheitolla. Vuosi meni sumussa ja yhtäkkiä tajusin olevani koukussa.

Subua mennyt n. 4 vuotta, josta 3 vuotta suoneen lähes päivittäin. Monta puoliksi suunniteltua lopettamista, josta kaksi kertaa onnistuin olemaan 2kk ilman, ja ajattelin voivani ottaa yhdet vedot. Siitähän se taas lähti. Tietenkin.

Reilut kolme viikkoa sitten tajusin, että tämän paskan on loputtava. En halua olla enää orja ja antaa aineen sanella elämäni. Tajusin olevani pohjalla, kun vetelin kaksia vetoja päivässä ja silti olin kipeä. Eihän tuo ole mitään elämää, suunnitella elämää seuraavia vetoja ajatellen. Haluan normaalin elämän.

Nyt olen siis ollut päälle kolme viikkoa ilman, ja tunteiden tulva on yllättänyt minut. Hyvien asioiden tunteminen. Käsittelemättömiä ja ahdistavia asioita viime vuosilta. Tunnen taas. Haluan elämän, jossa voin tuntea kunnolla, myös ne paskat tunteet. Haluan perheen, ja narkkaava äiti en aijo olla.

Kohtalotoverit (ja toki miksei myös muut addiktit): löytäkää se konkreetinen asia, jonka eteen jaksatte taistella. Valitkaa joka päivä se asia ja ELÄMÄ sen aineen sijasta. Vaikka se on vaikeaa, niin se on silti mahdollista. Motivaation löytäminen on hyvin keskeisessä asemassa lopettamisen aikana.

Pari kuukautta sitten en olisi uskonut pääseväni näinkään pitkälle. Toki olen ihan alussa toipumisessani, mutta uskon onnistuvani tällä kertaa, koska oikeasti haluan lopettaa. Valitsen olla puhtaana. Pakon edessä retkahtamisen riski suurenee. Valitkaa elämä.

Nimimerkki: 
Subutexprinsessa
+1
+251

Lisää uusi kommentti