Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Pelaaminen heittää rakkauden romukoppaan

Julkaistu 21.12.2020

Hän pelasi joskus, silloin tällöin, pieniä summia ja se oli hauskaakin kun välillä tuli voittojakin. En ymmärtänyt tilanteen vakavuutta kun yhdessä rakennettiin pesää ja voitoilla voitiin jopa hankkia kotiin sellaista mihin ei heti muutoin olisi ollut varaa. Vuodet kuluivat, lapset kasvoivat ja vaikka välillä oli vaikeaa niin aina yhdessä selvittiin ja lujituttiin, tuettiin toisiamme.

Harmaat pilvet alkoivat kasaantua, välillä oli riideltävä kuningas rahasta, kun sitä ei ollut ja niinä hetkinä se pelaaminen ei ollutkaan hauskaa, se oli syyllinen ja sinä olit päästänyt sen syyllisen sisään. Lupasit lopettaa, olit katuvainen, surullinen, lupasit ettei koskaan enää ja minä uskoin. Halusin olla yhdessä, luottaa, tukea ja silotella elämää taas ettei lapset joutuisi kärsimään meidän aikuisten tekemien valintojen vuoksi. Välillä meni paremmin ja välillä riideltiin, aina sama lopputulos, jatketaan.

Nyt on tilanne mistä ei ole paluuta enää koskaan samaan mitä meillä on yhdessä ollut. Luottamus on revitty kappaleiksi, olet pelannut rahat, lastenkinrahoja, pelannut melkein minunkin luottotiedot, valehdellut liian pitkään ja minä typeränä sinisilmänä olen uskonut enkä osannut edes ajatella että syyllinen on taas tämänkin takana. Summat on muuttuneet pienistä todella suuriksi, mitä huonommin on mennyt, mitä tyhjempi jääkaappi ja korkeampi lasku pino, sitä suurempi summa peliin. Minä olen aina yrittänyt selvitä yhteiseksi hyväksi, hakea ja pyytää apua kun sitä on tarvittu, aina olen nostanut meidät ylös kun syyllinen on päässyt tuhoamaan kaiken. En ole ymmärtänyt, että samalla olen tietämättäni mahdollistanut syyllisen asumisen meidän kanssamme.

Nyt pohja on niin syvällä, että en enää tiedä. Nyt on tullut se viimeinen pisara. Olet loukannut minua, olet loukannut lapsia, olet tuhonnut kaiken minkä ollaan yhdessä saatu aikaan. Olen aina voinut luottaa, nyt olet valheillasi tuhonnut senkin. Olet tuhonnut ihmisen joka joskus olit, elämäni rakkauden. Jäljellä on maksamattomat laskut, jotka kaatuvat minun niskaani, nujerrettu usko selviytymisestä sekä pohjaton suru, jonka yli ei tahdo päästä.

Onko joku joskus parantunut, päässyt oikeasti irti syyllisen otteesta? Onko toivoa että "ei koskaan enää" voisi oikeasti tarkoittaa "ei koskaan enää"? Vai tässäkö se nyt oli, onko tästä jatkettava yksin? Syyllistäkö rakastat enemmän?

Nimimerkki: 
Ever after
+1
+8

Kommentit

Surullista. Pelaaminen on

Käyttäjän Anonyymi kuva

Surullista. Pelaaminen on usein kaikkein tuhousin riippuvuus. En tiedä ketään kuka olisi siitä irti päässyt. Ovat patologisia valehtelijoita. 

+1
+5

Lisää uusi kommentti