Olet täällä

Kirjaudu sisään tai rekisteröidy sivustolle, jotta voit käyttää kirjanmerkkejä

Poikani käyttää huumeita

Julkaistu 6.8.2018

Poikani kertoi,että hänelle kaupattiin huumeita ollessasn parin kymmenen. Kaupustelijat lupasivat hyvää oloa ja huolien ja murheiden väistymistä aineen myötä. Tästä en tiennyt vielä tuolloin. Vaan, vasta vuosien kuluttua. Käyttö oli ollut aluksi sen verran vähäistä, eikä hän pyytänyt minulta suuria summia koskaan rahaa, joten en huomannut asiaa, vaikka tarkkana olinkin kuullessani, miten huumeiden käyttö on yleistynyt nykyisin.

Ollessaan 25-vuotias, hän muutti pois kotoa tyttöystävänsä luo. He asuivat jonkin aikaa yhdessä, kunnes tyttöystävä lähti pois ja alkoi seurustella toisen kanssa. Tuon jälkeen käyttö oli lisääntynyt. Hän haki pahaan oloonsa apua huumeista. Tuli luokseni todella huonossa kunnossa ja tuupertui lattialle. Toimitin hänet sairaalaan, ja oli teholla pari vuorokautta. Olin todella järkyttynyt tapahtuneesta.

Sairaalasta päästyä puhuin poikani kanssa ja ehdotin hoitoon hakeutumista. Hän suostui. Mutta, hoito ei kestänyt, kuin muutaman kerran. Lähinnä keskusteluapua. Ja sanottiin, että hän on aikuinen ja saa ite päättää asioistaan. Pyysimme apua hänen masennukseen, mihin hän sai lääkkeitä ilman terapiaa.

Poikani muutti toiselle paikkakunnalle. Saimme sieltä parempaa hoitoa ja ymmärrettiin, että vaikka ei enää ole alaikäinen, tarvitsee silti tukea ja apua aineista irti pääsemiseen. Omaa tahtoa häneltä löytyi ja löytyy yhä edelleen, mutta aineet voivat sekoittaa ihmisen niin, ettei yksin jaksa, vaikka haluaisi eroon huumeista. Kahden viikon jaksolle, hän pääsi käymään, kun oli ensin käynyt lähes kaksi vuotta avoklinikalla. Nyt edelleen hoito siellä jatkuu ja syksyllä alkaa avohoito subutex-tablettien kanssa, missä käytävä päivittäin.

Joka päivä mietin poikaani. Huoli on erittäin suuri. Rakas lapseni - suru on sanaton. Välillä tuntuu, ettei hän palaa entiselleen, mutta uskon niin tapahtuvan. Olen sanonut, etten rahoita huumeen käytön elämää. Vaatetta, ruokaa yms.ostan, mutta rajan olen vetänyt rahan antamiseen.

Luonani hän ei juuri käy, itse käyn hänen luonaan. Olemme puhuneet asioista ja arvostan sitä, että hän haluaa eroon aineista ja on käynyt hoidoissa. Surullista tämä on ja rankkaa. Kaunista kuultavaa pojaltani on "äiti, olet tehnyt parhaasi, sinussa ei ole syy tähän". Huume on ottanut vallan ja se pitää nujertaa, yksin ei selviä.

Auttakaa vanhemmat lapsianne heidän iästä huolimatta. Vaikeaa se on, mutta antaa toivoa.

Nimimerkki: 
Eräs äiti
+1
+76

Lisää uusi kommentti