06.08.2018 | Läheisten tarinat
Poikani käyttää huumeita
Nimimerkki: Eräs äiti
Poikani kertoi,että hänelle kaupattiin huumeita ollessasn parin kymmenen. Kaupustelijat lupasivat hyvää oloa ja huolien ja murheiden väistymistä aineen myötä. Tästä en tiennyt vielä tuolloin. Vaan, vasta vuosien kuluttua. Käyttö oli ollut aluksi sen verran vähäistä, eikä hän pyytänyt minulta suuria summia koskaan rahaa, joten en huomannut asiaa, vaikka tarkkana olinkin kuullessani, miten huumeiden käyttö on yleistynyt nykyisin.
Ollessaan 25-vuotias, hän muutti pois kotoa tyttöystävänsä luo. He asuivat jonkin aikaa yhdessä, kunnes tyttöystävä lähti pois ja alkoi seurustella toisen kanssa. Tuon jälkeen käyttö oli lisääntynyt. Hän haki pahaan oloonsa apua huumeista. Tuli luokseni todella huonossa kunnossa ja tuupertui lattialle. Toimitin hänet sairaalaan, ja oli teholla pari vuorokautta. Olin todella järkyttynyt tapahtuneesta.
Sairaalasta päästyä puhuin poikani kanssa ja ehdotin hoitoon hakeutumista. Hän suostui. Mutta, hoito ei kestänyt, kuin muutaman kerran. Lähinnä keskusteluapua. Ja sanottiin, että hän on aikuinen ja saa ite päättää asioistaan. Pyysimme apua hänen masennukseen, mihin hän sai lääkkeitä ilman terapiaa.
Poikani muutti toiselle paikkakunnalle. Saimme sieltä parempaa hoitoa ja ymmärrettiin, että vaikka ei enää ole alaikäinen, tarvitsee silti tukea ja apua aineista irti pääsemiseen. Omaa tahtoa häneltä löytyi ja löytyy yhä edelleen, mutta aineet voivat sekoittaa ihmisen niin, ettei yksin jaksa, vaikka haluaisi eroon huumeista. Kahden viikon jaksolle, hän pääsi käymään, kun oli ensin käynyt lähes kaksi vuotta avoklinikalla. Nyt edelleen hoito siellä jatkuu ja syksyllä alkaa avohoito subutex-tablettien kanssa, missä käytävä päivittäin.
Joka päivä mietin poikaani. Huoli on erittäin suuri. Rakas lapseni – suru on sanaton. Välillä tuntuu, ettei hän palaa entiselleen, mutta uskon niin tapahtuvan. Olen sanonut, etten rahoita huumeen käytön elämää. Vaatetta, ruokaa yms.ostan, mutta rajan olen vetänyt rahan antamiseen.
Luonani hän ei juuri käy, itse käyn hänen luonaan. Olemme puhuneet asioista ja arvostan sitä, että hän haluaa eroon aineista ja on käynyt hoidoissa. Surullista tämä on ja rankkaa. Kaunista kuultavaa pojaltani on ”äiti, olet tehnyt parhaasi, sinussa ei ole syy tähän”. Huume on ottanut vallan ja se pitää nujertaa, yksin ei selviä.
Auttakaa vanhemmat lapsianne heidän iästä huolimatta. Vaikeaa se on, mutta antaa toivoa.
Kommentit
(2)
toinen äiti
07.05.2019 14:30:19
Hei! Olen samaa mieltä kanssasi; auttakaa lastanne, ei väliä kuinka vanha hän on! Tyttärelläni huumetausta ja psykoosi. Hän yrittää päästä kierteestä pois mutta maailma on julma. Jopa oman perheen jäsenet luovuttavat hänen suhteen ja syyllistävät minua liikaa huolehtimisesta. Mikä on liikaa?? Mielestäni kuunteleminen , tuen ja turvan antaminen ei ole liikaa!! Mihin tämä maailma on menossa, jokaisen pitää vain jaksaa yksin!?
IhaIte
09.02.2020 20:35:48
Moro! Ite olin 12-13 vuotias ja kaikki sano et näytän narkkarilta et käyttäisin huumeita. No siinä meniki pari viikkoo kunnes joku juoksi ja anto nopee mustan kassin mulle. Avasin sen ja siellä oli paketti. Sen sisältä mä sit näin et oli jonkin sortin jauhoja. No sit etin poliisia umpäriltä ja en löytäny. Soitin poliisille et mulle annettiin tää paketti ja poliisit sano et "odota siinä, me tullaan hakee se" meni tovi kunnes poliisit tuli ja annoin sen paketin. Huomasin samalla et siinä poliisi autos oli yks 10v poika ja kysyin et miks se oli siel ja ne sano et yksityis asioita vaa. Kun ne avas takaoven nii huomasin et se poika oli iha huumeen alasena. Silmät iha punaset ja pupillit erittäin suuret ja vaahto suu ja katto ylös ja alas vähä välii. No mulle tehtii huumetesti ja sit pääsin kotii. Sanoin vanhemmille kaikesta, mun kavereista ja huume jutusta ja mun äiti sano et en saa olla enää niidenkaa vaikka ne oli mun ainoot kaverit. Olin sit noin 7 vuotta ilman kavereita ja ainoo tuki oli vanhemmat. Masennuin erittäin pahasti ja olin yksinäinen. Kun mul ei ollu ketää kaverii nii mun masennus käski et tee jotain et pääset pois tästä tuskasta ja sit otin puukon ja sahasin sillä pikkusormen irti. Tein sen sentakia et pääsen sosiaaliseen paikkaan, sairaalaan. Kaikki tapahtu nii nopeesti et mun vaari tuli ja sit näki et makasin maassa ja vusin verta pikkurillistä ja käteen tehtyistä viilloista nii sairaalassa kaikki ommeltiin takas. Pikkurillin tunnen mut en voi liikuttaa vainkuin vähän. Sit sain sairaalasta yhen kaverin joka autto mua eniten ja tänä päivänä ollaa parhaat kaverit. Tämä tositarina tarkoittaa sitä että älkää ikinä tehkö semmoisia muutoksia jotka voivat viedä teidän lapset tai teidät masennukseen. Ennen tätä tarinaa muutin keskeltä maaseutus eläimien ympäröimästä keskelle kaupunkia joka sai mut masentumaan puolet kaikesta masennuksesta. Eli masennus on kaikkein pahoin huume mitä on olemassa. Se on niinku olisit kännissä ja haluisit tehä itsemurhan ja samaan aikaa elät omassa maailmassa.