Vihdoin vapaa!

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 12 vuotta. Mies joi jo kun tapasimme, mutta hieman lapsellisesti uskoin sen loppuvan, kun parisuhde on hyvä. Eipä loppunut vaan jatkui sekä paheni. Usein jouduin viemään lapset äidilleni, koska mies oli niin humalassa. Hän ei ole väkivaltainen eikä lapsia kohtaan ilkeä, vaan minulle ja minuun purkaa pahaa oloaan.

Oman mausteensa soppaan toi anoppini, joka haukkui minut huonoksi vaimoksi. En kuulemma osannut tukea poikaansa. Siksi hän joutui heräämään yöllä, kun poika soitteli kännissä ja haukkui minut. Anoppi on jo kuollut, enkä taaskaan osannut tukea miestä surussa, kun en antanut hänen juoda alkoholia.

Tai ei siinä antamisesta ollut kyse. Alkoholisti juo silloin, kun paha olo tulee päälle eikä siinä kenenkään lupia kysellä. Olen niin kyllästynyt ja surullinen tuohon menoon. Syytän myös itseäni, miksi tein lapsia tuon kanssa. Viattomia pikkuisia, jotka nyt kärsivät isän juomisesta ja äidin saamattomuudesta.

Nyt vihdoin sain itseäni niskasta kiinni ja hain eroa. Alkoholisti tietenkin kääntää koko asian siten, että minä olen paha ihminen. Vien lapset ja hajotan perheen vain siksi, että itse pääsen panemaan muita miehiä. Mitähän miehiä? Olen tässä useamman vuoden elänyt ilman kosketusta, ilman seksiä ja ilman rakkautta vain, koska voimat menee kulissien kannatteluun. Ei tähän mitään miehiä tarvita draamaa lisäämään, kunhan saisi arjen pyöritettyä ja lapsille kaiken hyvin.

Ja viimein se eropäätös tuli! Ihan kuin olisin "varsa kevätlaitumella". Odotan rauhallisia lauantai-iltoja, jolloin saan koota palapeliä, juoda teetä ja nauttia hiljaisuudesta ilman miehen kännistä jankutusta milloin mistäkin. Odotan omia harrastuksia kodin ulkopuolella. Niitä ei ole ollut vuosiin, koska en ole uskaltanut jättää lapsia yksin isänsä kanssa. Kerran menin nuorimman kanssa uimakouluun ja mies oli sillä välin tyhjentänyt viinipullon. Tunnissa. Se oli kuulemma siivousviini, mutta mitään ei ollut siivottu.

Olen ihan loppu toimimaan sekä lasten parhaaksi (tämän teen mielelläni) että alkoholistin omaishoitajana. Aikuinen mies, joka saattaa päästää löysät housuun "kännissä ja läpällä ja koska vaimo on niin vittumainen ämmä", ei ole hyvä aviomies. Olen miehelleni äiti, siivooja ja tunteiden oksennusämpäri.

Mutta nyt se on loppu. Kahden viikon päästä, kun mies muuttaa pois, olen vapaa.