26.11.2018 | Huumeet ja lääkkeet
Alkuhienous ja lopullinen rappiollisuus/selviytyminen
Nimimerkki: Swollen
Moi! Ajattelin aloittaa siitä päivästä kun ensimmäisen kerran kokeilin jotain päihdettä. Minun tapauksessa tupakkaa, olin juuri täyttänyt 5v ja minua kiinnosti mitä se minun pappa oikeen savustaa ja päätin varastaa häneltä tupakan. Aluksi se oli ihan helvetin pahan makuista, mutta päätin jatkaa tällä linjalla. Seuraavaksi tuli mukaan alkoholi 7v ja alkoholin ja tupakan parissa meni asiat vielä suht ok.
9-vuotiaana poltin ekan kerran pilveä ja söin ekat rauhottavat 11-vuotiaana. Vedin ekan kerran piriä jota aloin piikittämään 14-vuotiaana. Elämä oli todella sekavaa enkä nähnyt/suostunut näkemään muuta kuin päihteiden ”hyvät” puolet. 15-vuotiaana jouduin ekan kerran päihdehoitoon ja aloin ravaamaan siviilin ja huumekatkojen tai mielisairaaloiden väliä. Minulla on noin 70 kpl hoitoja takana ja nyt olen ollut 1v 9kk raittiina ja olen raittiina ensimmäistä kertaa elämässäni omasta tahdostani.
Tulisi vielä vaikka kuinka tekstiä mutta en nyt koko elämänkaartani tähän rupea kirjaamaan. Kiitos jos luette kertomukseni ja haluan sanoa nuorille käytön aloittaneille, että ei ne huumeet kannata eikä se elämä, ellei raitistu, niin mihinkään kovinkaan mukavaan olotilaan vie.
Tykkää, jaa, kommentoi