Autetusta auttajaksi

Nimimerkki: Forgiven

Olen vuonna 1985 syntynyt mies. Synnyin yrittäjä perheeseen johon kuului minun lisäkseni 2 vanhempaa veljeä, olen perheen kuopus. Elämä meidän perheessä oli aika lailla niin että isä saneli elämisen ehdot ja me muut myötäilimme isää. Isä oli kova tekemään töitä mutta myös kova mies ottamaan viinaa ja hän aina perustelikin sen sillä että hän kuitenkin tuo sen rahan pöytään.

Ala-asteeni sujui aika normaalisti ja harrastin yleisurheilua ja myös jääkiekkoa ja jalkapalloa. Olin aika keskinkertainen pelaaja en mikään huippu hyvä siis. Ylä-asteella ollessani aloin hiljakseen polttelemaan tupakkaa ja kokeilemaan alkoholia. Alkoholista en oikein välittänyt, mielummin esitin sitä juovani kun oikeasti join. Vanhemmat erosivat noihin aikoihin isän juomisen ja väkivaltaisen käytöksen takia ja minuun se vaikutti niin että mielenkiinto koulunkäyntiin alkoi hiipumaan ja poissaolot lisääntyivät.

Menin ammattikouluun peruskoulun jälkeen ja siellä ollessani tutustuin muutaman vuoden vanhempiin kavereihin jotka polttivat pilveä ja käyttivät rauhoittavia lääkkeitä. Mielenkiintoni heräsi kokeilla pilveä, pian poltinkin sitä lähes päivittäin ja koulunkäynti päättyi. Alkoi aika välinpitämätön aika elämässä ja arjen täytti lääkkeiden syönti ja viinan juonti. Väkivaltaisia sekaisin tehtyjä rikoksia kerääntyi ja aikanaan vankila kutsui. Vankilassa olen viettänyt elämästäni reilun 4 vuotta ns ”kiinni” ja kokonaistuomiot lähentelee 7 vuotta.

Amfetamiini oli se huume jonka takia oma elämäni meni rikki ja veti kieroon monella lailla myös seksuaalisesti kuin ihmissuhteissani, paljon pahoja asioita tapahtui aineiden vaikutuksen alaisena. 2012 olin sekoiluputken jälkeen oulun vankilassa suorittamassa vuoden vankeusrangaistustani ja aloin tosissani tekemään tiliä itselleni eletystä elämästäni. Olin menettänyt huumeiden takia mm vuonna 2007 toisen veljeni huumeiden yliannostukseen ja mieleeni alkoi tulla mitä tämän eletyn elämän jälkeen tapahtuu ja joutuuko teoistaan kuoleman jälkeen vastuuseen. Olin kantanut syyllisyyttä veljeni kuolemasta koska olin hänet tutustuttanut aikanaan huumeiden käyttöön. Olin nähnyt myös miehiä jotka olivat tehneet uskonratkaisun ja selvinneet pois päihteistä ja rikollisesta elämäntyylistä. Uskon että tuona iltana minut otti lukuisat esirukoukset kiinni ja murruin Jumalan armon alle.

Siitä alkoi sisäinen muutos ja mielenmuutos, tuomion jälkeen hakeuduin aikuiskoulutukseen ja aloin opiskelemaan aikanaan kesken jäänyttä kokin ammattia itselleni. Siinäkin oli omat hankaluutensa kun en onnistunut jättämään huumeita elämästäni pois mutta halu toisenlaiseen elämään oli niin kova että sain lopulta ammatin itselleni. Jouduin kaksikertaa mielisairaalaan opiskelujeni aikana ja toisella kertaa koin jotakin hyvin samanlaista kuin siellä oulun vankilassa aikaisemmin. Pyysin seuraavilla sanoilla Jumalalta. : ”isä, jos vielä pääsen ihmisenä ulos täältä niin lupaan kunnioittaa sinun tahtoasi ja jättää huumeet pois elämästäni mutta, jos en pääse ja matka päättyy niin toivottavasti näistä virheistäni huolimatta kelpaan sinun luoksesi” Sieltä päästyäni huumeet ja viinanjuonti jäi pois ja johdattui niin hyvin että pääsin kuntouttavaan työhön Kan-kodille Tuusniemelle. Halusin näyttää olevani ihmisille tosissani uskonratkaisuni kanssa ja kävin kuopiossa Upotuskasteella. Tänä päivänä saan työskennellä Kortesjärven KAN-kodilla ja olla omalla osallani auttamassa muita ihmisiä joilla on samanlaisia ongelmia mitä itsellä on ollut elämässä. Kiitos Jumalalle.