Edessä on tulevaisuus

Nimimerkki: Huuda se yöhön

Kun jonkun asian kielellistää, siitä tulee totta. Siksi ihmiset pelkäävät puhua asioista ääneen, vaikka norsu olisikin posliinikaupassa. Siksi minusta tuntuu pahalta kirjoittaa tästä.

Vanhempani ovat alkoholisteja, ja niin minäkin.

Olin pienenä ujo tyttö. Alkoholi antoi itsevarmuutta, joka tuntui ihmeelliseltä kaikkien niiden lukkiutuneiden vuosien jälkeen, jolloin julkinen kaupassakäyntikin oli pelottava asia. Muutettuani omilleni läheiseen kaupunkiin, yksi kesä kului terasseilla. Vihasin sitä. Poikaystäväni oli alkoholisti, ja hän oli paras ystäväni jonka kanssa kasvoin aikuiseksi ja aloin ajatella juomisen olevan normaalia. Join tilanteissa jotka olisivat olleet kauniimpia selvinpäin. Riitelin humalassa jo 15 vuotiaana. Hänen isänsä oli itsensä hirttänyt alkoholisti, veljensä myös alkoholiriippuvainen. Suhteellamme ei olisi ollut tulevaisuutta.

Riippuvuudet ja mielenterveyshäiriöt hiipivät elämään kun on häiriötiloja.

Vanhempani ovat myös alkaneet käyttää alkoholia jonkinlaisen äitini sairastumisesta johtuneen tyhjiön täyttämiseksi elämässä. Itse juon myös, mutta kauhuissani alan ymmärtää sen vaarallisuuden itselleni. Jokainen tekeminen johon ei liity alkoholia, on mahdollisuus.

En halua enää pelätä. Haluan kehittää itseäni ja tehdä poikaystäväni onnelliseksi. Hänenkin lapsuutensa on mennyt pilalle alkoholisti-isän takia. Jokainen päivä on mahdollisuus. Ja elämässä parasta ja pahinta on se, että kaikki voi muuttua hetkessä.