Elämää alkoholistiperheessä

Nimimerkki: Anonyymi

Olen aikuinen nainen, joka on elänyt koko lapsuutensa ja nuoruutensa alkoholistiperheessä. Isäni joi kaikki lomat, viikonloput. Monta työpaikkaa hän menetti juomisen takia. Itse olin pelokas ja herkkä lapsi, pakenin aina piiloon, kun isä joi. Olin liian herkkä kun itkin ja pelkäsin, näin minulle sanottiin. Niinpä kehitin itselleni mielikuvitusperheen, valehtelin perheoloistani, keksin syitä miksi meille ei voi tulla leikkimään. Ja mikä pahinta, pelkään isääni vieläkin. Jos hän on kännissä, en varmasti mene käymään kotona, minun ei ole pakko. Toki huomaan isässäni myös hyvät puolet, ja rakastan häntä edelleen. Mutta jäljet minussa näkyvät edelleen, olenkin nyt liittynyt Al Anoniin, siellä on ymmärtäviä ihmisiä.

Kaikkein eniten minua harmittaa se, että niistä asioista ei puhuta, ihan kuin niitä ei olisi ollutkaan. Koska isä ajoi isosiskoni ulos metsään, koska taas haukkui huoraksi äitiä ja siskoani. Voitte kuvitella, miten se vaikutti pieneen arkaan tyttöön. Minua syyllistettiin, koska itkin ja pelkäsin. Toivon vaan, että asioista alettaisiin puhua niiden oikeilla nimillä. Tunnustettaisiin alkoholin tuomat helvetilliset olot perheessä.

Olen nähnyt isäni osoittelevan haulikolla äitiäni, siihen pikkuveljeni meni väliin. Näki pikku-ukkoja kai… En tiedä. Koskaan näky ei unohdu. Kunpa pääsisin tästä taakasta, en halua enää tuhlata voimiani näihin asioihin, on paljon ihania asioita elämässä joihin haluan energiani suunnata.

Kiitos kun luette tämän, ja enkeleitä elämäänne, niitä on meitä suojelemassa.