Elämäni alkoholin kanssa

Nimimerkki: Lillastar

Minä ja alkoholi kohtasimme toisemme vuonna 2007, jolloin maistoin omenasiideriä ensimmäisen kerran. Se maistui limulta. Seuraavalla kerralla olinkin jo 15-vuotias ja join viinaa mehun kanssa. Se maistui pahalle, mutta vaikutus oli sen arvoista. En ymmärtänyt miksi koulussa puhuttiin alkoholista niin negatiiviseen sävyyn. Humalassahan on hauskaa! Seuraavaan juomiskertaan menikin vuosi ja sitä odotin kuin kuuta nousevaa. Oli taas hauskaa! Kaveriporukalla pelasimme juomapelejä ja otettiin kuvia toisistamme juovuksissa. Seuraavana päivänä niitä oli hauska katsella.

Vasta 18-vuotiaana kaikki muuttui. Ei ollut enää kotibileitä, vaan aloiteltiin kotona ja siirryttiin siitä baariin, jossa juominen jatkui. Aloittelu olisi riittänyt, sillä baariin päästyäni olin jo todella juopunut. Tästä seurasi moneen otteeseen muistikatkoksia sekä tilanteita, joita ei haluaisi muiden olevan todistamassa. Tilanteita, jotka muovasi ihmissuhteitani tuona aikana.

Nyt jos voisin, ottaisin takaisin nuo tilanteet ja korjaisin ne. Se ei kuitenkaan ole mahdollista ja elän joka päivä niiden asioiden kanssa. Jokin on aina muistuttamassa minua siitä kipeästä ajasta. Kai se on osa elämää, että kipeät kohdat painautuu välttämättä muistoihimme.

Olen kohdannut vaikeuteni alkoholin suhteen ja hankkiuduin hoitoon vuosi sitten. Itkun ja kamppailun kautta olen löytänyt palasia itsestäni uudelleen ja niiden kokoaminen jatkuu läpi elämäni.

Älä tee samoja virheitä, kun minä. Hallitse itse elämääsi! Äläkä ikinä anna päihteiden ottaa sitä valtaa.