Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

07.02.2023 | Alkoholi

Haarniska, miekka ja ruusu

Nickname: Meritassu ()

Alkoholi tuli elämääni verrattain myöhään nykystandardien mukaan. Ensimmäisen kännin join ruotsinlaivassa 16-vuotiaana. Seuraavaan kertaan meni vuosi. Siitä käyttö alkoi kasvamaan ollen muutamassa vuodessa noin joka kolmas päivä. 

Alkoholi oli minulle kuin haarniska, joka suojasi pelolta ja kuin miekka joka antoi rohkeutta rähistä. Olin ollut varsin arka ja ”nynny” poika, mutta viinan voimalla ei pelottanut. 

Ruusu se oli, kun uskalsin riiata naisia. Kaveripiirini alkoi aikuistua ja siirtyä kuka minnekin mutta minä jäin ”kulmille”. Asustelin kotona loisena, kaikki raha meni enimmäkseen kaljoitteluun, mitään en maksanut vuokrasta ja ruoasta. 

Olin jo 25, kun vihdoinkin vanhemmat monottivat pihalle omaan kämppään. Se toimi herättimenä. Hankin antabuskuurin ja sain kierteen katki. Välianalyysina juomisestani: se oli iltajuomista baareissa, useina päivinä mutta ei katkeamattomina putkina. Aamuisin en koskaan jatkanut. 

Kuurin jälkeen käyttö oli hyvin maltillista 0-3 kertaa kuukaudessa eikä ylilyöntejä. Tällaista jatkui joitakin vuosia käytön hiljakseen enentyessä.

2000-luvun puolella olin hyvässä seurustelusuhteessa, joka kaatui alkoholin käyttööni. Sen jälkeen aloin käyttää runsaammin. Elämänhallinta ei koskaan kadonnut niin, ettenkö olisi pystynyt työelämään etc.

Nyt viime vuosina käyttö on ollut enemmän kuin joka toinen päivä ja litra vodkaa kerralla. Siitä huolimatta aamulla pystyn lähtemään liikkeelle enkä vieläkään harrasta korjaussarjoja. Juomiseni on ollut jo muutamia vuosia kalsarikännejä tietsikan äärellä. Olen lihonnut alyttömästi viimeisen 20 vuoden aikana.

Jo hyvän aikaa olen yrittänyt vähentää käyttöä tai lopettaa kokonaan. Joskus pystyn pitämään pientä taukoa mutta se tyssää monesti viekkuihin. Ei saa nukuttua, huimaa, armoton tylsyys jne. Tähän Päihdelinkkiin tulin mukaan Sydänliiton ohjaajan opastamana. Olen ensimmäisiä kertoja elämässäni ollut valmis ottamaan apua vastaan.

Nykyinen tilani alkaa kerta kaikkiaan kyllästyttää ja se on myös hengenvaarallinen. En ole vielä selvittänyt itselleni, haenko vähentämistä vai kokonaan lopettamista. Tuntuu olevan tiukassa. Pakonomaista tarvetta ottaa minulla ei mielestäni ole, mutta itsekurini on minimaalinen ja annankin periksi helposti mielihaluille. Nyt on kuitenkin seesteinen ja toiveikas olo.
 

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *