Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

Hatkassa

Nimimerkki: Päihteet vei nuoruuteni ja neitsyyteni mutta ei elämääni

Ota hatkat sieltä, se sano. Voit olla mun luona.

Joskus se syötti mulle niin paljon pillereitä, etten tajunnut moneen päivään mitään. Joskus mun piti makaa sen kanssa. Silloinkin kun mä olin ihan sekasin. En mä olis halun, mut kun mä sain asua sen kämpillä ni oli pakko. Se kuitenki makso ruuat ja muut. Et se kuuluu siihen. Niin mä ajattelin.

Kerran lähetin postikortin mun vanhemmille. En mä muista mitä siinä luki. Et ne tietäs, et oon elossa. En muista, kauan mä olin ollu kadoksissa silloin. Ei paljon ollu järkeä silloin päässä. Pelottikin kaikki.

Joskus sen kämpillä oli ihan outoja tyyppejä. En muista ihan kaikkea, kun olin niin sekaisin päihteistä. Välillä toivoin, että kaikki olis pahaa unta ja herään omasta sängystä. Mut heräsin sit kamalassa krapulassa tai viekkareissa. Välillä alasti. Joskus mìetin, et jos kaikki vaan loppuu. Että ei tarvis tuntea mitään.

Sit halusin pois. Sen kaveri vei autolla mut kauemmas ja tilas mulle taksin. En ollu ihan varma, et mihin pyydän taksia ajamaan. Sit pyysin ajaa mummolle. Ajattelin, et siel olis ainakin joku kotona. Jonku piti maksaa taksi. Pelotti mennä. Kerroin taksikuskille sen. Et olin ollu hatkassa ja mua pelotti. Se oli ystävällinen ja sanoi, että kaikki kyllä järjestyy ja hän odottaa niin kauan et kaikki on ok.

Mietin, et mitä jos ne ei haluu mua takasin. Äiti ja isä. Jos ne sanoo, et haista paska ja painu helvettiin. Onneksi ei sanonu. Ei ne oikein tienny, mitä sanoo ja tekee. Mut ne halus mut takasin.

Onneksi mulla järki palasi ja tajusin, etten mä voi elää näin. Ettei tää oo ollu oikea ratkaisu. Että siinäkö mä viettäisin elämääni, pienessä yksiössä pää sekaisin vedettynä. Alaikäisenä aikuisen miehen asunnossa. Ja kanssa.

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(1)

Location

June

14.07.2023 09:31:25

Hyvä että ei vienyt elämääsi. Mitä elämääsi kuuluu tällä hetkellä.