Henkinen herääminen oli pelastukseni

Nimimerkki: Summa summarum

Olen 50-vuotias. Olen käyttänyt alkoholia enemmän ja vähemmän säännöllisesti 15-vuotiaasta lähtien. Ensin se oli kokeilua kavereiden kanssa, kunnes juominen muuttui siten, että nautiskeltiin kotona. Varsinkin nuorempana join itseni aina tolkku pois -tilaan, josta olen saanut muistutuksia ja huomautuksia. Olen ollut vaarassa menettää työpaikkani sen seurauksena. Lähdin työpaikasta myöhemmin joka tapauksessa. Tilanne tapahtui pikkujouluissa. Se pulpahtelee mieleeni vieläkin ajoittain. Kadun ja häpeän sitä.

Olen ajanut autoa humalapäissäni. Tosin en ollut paljon humalassa, mutta sen verran, että ratsiassa olisin jäänyt kiinni. Onneksi minä tai kukaan muukaan ei loukkaantunut tai kuollut. Pääsin kotiin hyvin. Tilanteesta on jäänyt opetus mieleeni. Näin itseni ulkopuolelta ja jouduin tekemään itsestäni realistisen arvion. Tilanne liittyi aikaan, jolloin asuimme mieheni kanssa toisessa kaupungissa. Asiamme olivat koko lailla retuperällä.

Saimme lapsia. Raskausaikana elin terveellisesti ja olin täysin ilman alkoholia. Stressi oli kova ja unettomia öitäkin oli ajoittain, välillä useita peräkkäin. Molemmat lapsemme ovat erityislapsia. Rakastan heitä. Rakastan miestäni, mutta lapseni ovat minulle kaikki kaikessa.

Olen vaarallisen ylipainoinen. Kävin painonhallintaryhmän ja siellä toteutettiin ohjattuna Nutrilett-kuuri, joka kesti 10 viikkoa. Noina viikkoina ei alkoholin pisaraakaan, ei herkkuja, ei lohtusyömistä. Se avasi silmiäni monelta kantilta. Nyt ajattelen ajanjaksoa lähinnä katkaisuhoitona. Painoni laski kyllä pussipaaston aikana yli 10 kiloa, mutta olisin hyväksynyt myös pienemmän pudotuksen. Paasto oli minulle ennen kaikkea henkinen matka. Luin paljon psykologista kirjallisuutta ja erilaisia julkaisuja. Katselin netistä videoita, jotka liittyivät aiheeseen, meditoin ja todella satsasin henkiseen kasvuuni. Se oli minun palkkioni tuosta ajasta.

Nyt olen uudessa tilanteessa. Mieheni on työssä toisella paikkakunnalla, olen täällä lasten kanssa keskenään. Koko taloudenhoito ja pyörittäminen on minun vastuullani. Siinä onkin minun pelkoni, että ajaudunko takaisin tuohon alkoholin runsaaseen käyttöön vai mitä tapahtuu. Tavoitteeni on, että viiniä juon kerran kuukaudessa, kun mieheni tulee viikonlopuksi kotiin. Pystynkö pitämään lupaukseni? Miksi sitten pelkään koko asiaa? Mitä alkoholissa on sellaista, että siitä tulee hyvä olo? Miksei selvin päin ole hyvä olo? Selvin päin vaivaa helposti masennus, vanhat asiat alkavat pyöriä mielessä, turhautuminen ihmissuhteissa, huono tunne omasta äitiydestä ym. Näihin saattaisi auttaa eft-naputtelu, siitä minulla on jo kokemusta. Samoin vihkoon kirjoittaminen on jo tuttua. Kylla ne auttaa, mutta pelkään, että ne lakkaavat auttamasta. Miksi ne lakkaisivat auttamasta? Siksi, että kyllästyn helposti yhteen asiaan ja turhaudun itseeni ja lyhytjänteisyyteeni. Käsityöt on myös ihana aihe, niitäkin teen kyllä. Monesti vain asetan riman itselleni niin korkealle, että innostus lopahtaa kesken. Kaiken pitää olla täydellistä. Kaikki tai ei mitään. Miten oppisin sietämään myös harmaata aluetta? Onko se minun epämukavuusaluettani? Pitää miettiä hyviä toimintakeinoja alkoholin tilalle. Em. lisäksi voisin kuvitella venyttelyä, joogaa, pientä kävelyä ulkona…

Toisaalta viisainta lienee pureutua siihen tunteeseen, mikä aiheuttaa minulle alkoholinkäytön? Mihin tunteeseesn juon? Onko se juuri se epämukavuuden sietämisen vaikeus? En oikeastaan pelkää asioita, se ei siis ole pelko. En tunne itseäni turvattomaksi, turvattomuus se ei ole. Olen kyllä vihainen, joten kiukku ja viha se saattaa olla. Millä niistä pääsisi eroon? Tiedostan kyllä itse, että nämä tunteet minua vaivaavat, mutta en saa kiinni keinosta purkaa tilannetta. Se aiheuttaa stressiä, joka lisää kortisolia ja siitä tulee vyötärölihavuutta. Kun yhtälöön lisätään lohtusyöminen ja alkoholi, paletti alkaa olla kasassa. Ennen tähän yhtälöön kuului myös huonolaatuinen ja vähäinen uni. Tulokseni oli ennenaikaisesti vanhentunut keho ja graavi ylipaino, tuki- ja liikuntaelinongelmat, verenpainetauti, diabetes, kolesteroli ym. Haluan tuostä kierteestä irti. Haluan parantaa itseni, mutta pelkään ettei aikani riitä. Kuolenko kesken matkan enkä ehdi nauttimaan tuloksista? Silti, kuka tahansa voi kuolla milloin tahansa, vaikkei olisikaan noita vaivoja.