03.08.2017 | Huumeet ja lääkkeet
Kaikkea tyhmää oon kokeillut
Nimimerkki: Ehkä vielä joskus
Mun elämä ei koskaan ole kovin hyvin mennyt.
Oon kärsinyt ahdistuksesta ja masennuksesta varmaankin 5-vuotiaasta. Kaikki saattoi alkaa kyllä aiemminkin. Vanhemmat oli varmaankin pitkään masentuneita. Isä oli töiden takia viikot pois. Viikonloppuina joi. Mun vanhemmat on kuitenkin ollut todella hyviä mua kohtaan. Olin 3 kun muutimme keskustasta syrjempään. Naapurien lasten kanssa oli mukavaa leikkiä. Naapurin poika sitten meni raiskaamaan mut. Olin 5 ja luulin sen olevan mun vika.
En kertonut kellekkään.. Ei ollut ketään kelle kertoa. Koulu alkoi vuosi pari meni. 15-vuotiaana sain ahdistuksen. Päivystyksessä sain nestemäistä diapamia. Siitä sitten lähti.
Mulle määrättiin reseptillä rauhoittavia. Lopulta sain diapamit jotka auttoi ahdistukseen. Ahdistus kuitenkin paheni. Mulle määrättiin rivatrilit. Olin 15, en tahtonut jaksaa elää, mutta nuo pillerit tuntui taivaalta. Aina hetken kaikki oli paremmin. Olisin halunut olla koko ajan tuossa pöhnässä. Kuitenkaan mikään ei tuntunut olevan hyvin.
Olin toista kertaa nuorten psykiatrisella osastolla. Tapasin ensi-ihastukseni. Hän kertoi pilvestä ja silokeista ja kaikesta jännästä. Piilotettiin molemmat lääkkeitä. Kerättiin niitä pari päivää, että voitaisiin yhdessä vetää pää sekaisin. Se oli jotenkin niin jännittävää. Kävimme osastolta metsässä kerättiin sieniä. Oltiin pikku tripillä. Tunsin itseni kapinalliseksi, olin ”cool”.
Erosimme, mutta jäin koukkuun siihen sekavaan tunteeseen. Aina hetken oli helpompi. Sitten Rakastuin. 16-vuotiaana rakastuminen oli pelottavaa. Pelkäsin, etten uskalla mennä kouluun näkemään häntä. Vedin sitten ”vähän ylimääräistä” rohkaisuun. Tässä vaiheessa kokeilin alkoholia ja tupakkaa. Tajusin pitäväni rauhoittavista ja alkoholista yhdessä.
Suhde eteni. Muutettiin yhteen. Sain ystäviä ensimmäistä kertaa. Koulua ei käyty. Oltiin 18. Sitten kokeiltiin pilveä. Elämä tuntui mahtavalta. Ei tarvinnut olla paha olo, kun voi olla sekaisin koko ajan. En edes tajunnut kuinka alas menin.
En osannut lopettaa joten jouduin psykoosiin. Hylkäsin kaikki, ”rakastuin” 11 vuotta vanhempaan mieheen. Kuukauden päästä tavallaan heräsin hänen asunnostaan. En tiennyt mitä oli tapahtunut. Ahdisti. Päätin sekoittaa päätä vielä enemmän. Tiesin sen olevan huono idea. En kuitenkaan tiennyt mitä muuta tehdä.
Kohta olikin kokeiltu vaikka mitä. Pidin piristä, pidin sienistä, pidin pilvestä, essotkin oli kivoja. Kaikki oli taas hetken kivaa. Sitten alkoikin mennä taas kaikki pieleen. Aloin mennä liiankin sekaisin. Yritin lopettaa. Ei onnistunut. En uskaltanut jättää ystäviäni. Jatkoin siis.
Onneksi koin onni onnettomuudessa -tilanteen. Oli kulunut 2 vuotta siitä kun aloitin huumeet. Oli Juhannus, olin juonut, otin rivatrilejä. Kaveri sai hommattua pilveäkin. Kotona, krapula, mikä auttaa? Otin aamusavut. En ollut koskaan ollut niin sekaisin. Tuntui, että kuolen. Olin kaikkialta tunnoton. Paitsi käteni, tuntui kuin ne olisivat tulessa. Itkin. Päätin lopettaa. Nyt loppuu kaikki.
Silloin oikeasti sain lopetettua. Olin ylpeä itsestäni. Silti masennuin. Nyt jouduin käsitellä tunteita joita en halunnut itselleni. Kaverit käyttivät, mutta minulla ei ollutkaan mitään.
Aikanaan masennus helpotti. Nyt olen ollut yli vuoden kuivilla. Mielenterveysongelmista en ole päässyt eroon, mutta pakko sanoa, etten ole koskaan voinut paremmin. Juon yhä joskus alkoholia. En kuitenkaan pidä humaltumisesta. Käytän yhä rauhoittavia, joskus alkoholin kanssa. Tiedän, että sekin on käyttöä, mutta joskus saan nekin lopetettua. Olen erittäin ylpeä itsestäni, että olen tässä. Sain lopetettua, vaikka kukaan ei tukenut. Katsoin vierestä kun muut olivat sekaisin.
En suosittele kenellekkään tällaista vieroitusta. Minua kuitenkin auttoi katsoa vierestä. En halunut olla samassa tilassa kuin he. Katkoin välit suurimpaan osaan ihmisistä. Kukaan heistä ei ole lopettanut. Elämäni jatkuu ja loppu on kirjoittamatta. Ehkä tästä oli jollekkin apua. Minulle ainakin
Kommentit
(2)
Anonyymi
17.08.2017 09:58:42
Hienoa, että olet jakanut kokemuksesi tänne. Olet selvinnyt lapsuutesi ja nuoruutesi raskaista vastoinkäymisistä, sinulla on aihetta olla ylpeä itsestäsi! Kaikkea hyvää tulevaan!
Ehkä vielä joskus
08.02.2018 11:50:20
Päivitystä tilanteeseen: minulla on koko ajan asiat menneet parempaan suuntaan :) Rauhoittavien käyttöä olen saanut vähennettyä huimasti, enkä joudu ottamaan enempää kuin reseptille on kirjoitettu. Alkoholia käytän koko ajan vähemmän, mutta ei mitenkään ongelmallisesti. Tosin jokin aika sitten join liikaa yhden illan aikana, mutta mielestäni normaalia kun niin harvoin tuollaista käy. En juonut silloinkaan pahaan oloon vaan vietin aikaa kaverini kanssa. Välillä minun tekee mieli huumeita, ei sen takia, että haluaisin/oikeasti käyttäisin, vaan tulee jollain tapaa nostalginen olo. Kohta tulee 2 vuotta täyteen kuivilla oloa :)