07.10.2019 | Huumeet ja lääkkeet
Kohtuukäyttöäkin on olemassa
Nimimerkki: Kohtuudella
Olin juuri täyttänyt 24. Paras ystäväni oli jo pitkään käyttänyt huumeita, lähinnä mämmiä ja piriä. Hän oli tutustunut mieheen vuotta aikaisemmin, jonka kanssa käyttivät yhdessä. Saarnasin aina ystävälleni, miten typerää huumeiden käyttö on ja kerroin hänelle huumeiden vaaroista. Riitelimmekin näistä asioista joskus. Muistan miten kerran ystäväni halusi käyttää ekstaasia ollessaan minun kanssaan bilettämässä. En ollut tuolloin kuin juonut vähän, joten tajusin kaiken. Ystäväni ulkonäkö ja käytös muuttui niin radikaalisti, ettei hän enää ollut sama ihminen. Järkytyin tästä niin, että aloin tuolloin itkemään.
Sitten tuli eräät bileet, jossa oli ystäväni ja hänen kavereitaan. Siellä bongi ja rivat kiersi ja lautasella oli koko ajan viivaa. Oli mulle ennenkin monta kertaa tarjottu, mutta nyt jostain syystä päätin että otan. Ystäväni koitti varoitella minua, mutta ennen kuin hän sai lausettaan loppuun olin vetänyt ekan piriviivani. Muistan kuinka yllättyneiltä, jopa järkytteneiltä kaikki näyttivät. Olo oli todella virkeä, aikaansaava ja energinen. Toki olin teinivuosina muutaman kerran kokeillut kannabista, mutta siitä en pitänyt. Nopeiden ystävä minusta tuli heti.
Käyttäjien määrä ympärilläni kasvoi, myös muut ystäväni alkoivat kokeilemaan ja käyttämään. Toki edelleen oli se kaveripiiri, jolle ei tästä puhuttu mitään. Pian jokainen bileilta piti sisällään huumeita. Ensin vedettiin järkyttävät kännit ja sitten vedettiin piriviiva selvittämään päätä. Lähdin ystävieni kanssa Eurooppaan, reissu oli pelkkää biletystä. Neljä päivää piristeitä ja alkoholia. Kotiin tullessa olin niin vainoissa ja sekaisin, että pelotti olla yksin kotona. Olin niin väsynyt, että nukahdin pelosta huolimatta. Heräsin omaan huutooni. Hävetti ja pelotti.
Tutustuin mieheen, joka diilasi. Koksua ja piriä meni joka viikonloppu, sitten kuvaan astui myös MDMA. Muistan, kun otimme kaikki mämmipommit, minä ensikertalaisena ja muut jo kokeneina käyttäjinä. Se oli mahtavin tunne ikinä, mulla oli niin hyvä olla. Kaikki tuntui ja näytti niin hyvältä.
Mämmistä tuli mun lemppari. Ystäväni kanssa käytimme mämmiä noin kerran kuussa, silloin aina pidimme toisiamme hyvänä ja kuuntelimme musiikkia. Mämmiä kului pieneen aikaan aika paljon. Huomasin kuinka se alkoi vaikuttaa mun arkeen, viikonloppujen jälkeen olin tosi väsynyt, itkuinen, ärtynyt ja pää ei toiminut. Päätin, että nyt on pidettävä taukoa mämmistä.
Mies vaihtui. Uusi mies oli hitaiden ystävä, hänen kauttaa aloin poltella kannabista. Vaikka en siitä aikaisempien kokemuksieni perusteella pitänyt, polttelin sitä hänen ja hänen ystäviensä kanssa. Aloin pitää siitä, mukavaa ja chilliä oleilua, ilman väsymystä. LSD tuli myös kuvioihin, sieniäkin tuli kokeiltua. LSD nousi heti lempihuumeekseni. Siksikö, että aikaisempi lempparini mämmi oli jo ns. tuttu ja turvallinen eli tylsä? Vai siksi, että LSD:n kanssa voi toimia, lähteä baariin ja niin pois päin. Esso- ja mämmipäissäni en baariin mennyt, sillä sen näki liian helposti. En halunnut nitkun mainetta.
LSD tai sienet eivät saaneet mua trippaamaan. Hasa yhdistettynä metaa sisältävään piriin sai. Se oli upea kokemus. Käyn töissä, korkeakoulussa, elämä mallillan ja raha-asiat hyvin. Pidän huumeista, olen kuitenkin mielestäni kohtuukäyttäjä. Viime viikonloppuna poltin pilveä, sitä edellisenä piriä… Olen miettinyt voinko käyttää huumeita vielä myöhemmissä elämänvaiheissani, todennäköisesti en. Huumeet eivät ole mun ykkösprioriteetti.
Ensimmäisestä viivastani on nyt vuosi.
Kommentit
(3)
rumpalin_paluu
29.03.2021 02:32:34
mun mielestä kun aletaan puhumaan suonensisäisestä käytöstä niin ei puhuta enään kohtuu/viihde käytöstä. itse käytän i.v ja kun laitteet on uudet ja puhtaa, osaa pistää ei kyseessä ole kuin yksi tapa käyttää päihteitä....
Aikansa kutakin.
23.01.2022 21:44:58
Siinä vaiheessa kun pälli leviää totaalisesti tai löytää itsensä sisätautien osastolta on hyvä miettiä kannattiko. Been there, done that. Ja kyllä, minäkin pidin huumeista kovasti. Pidin enemmän kuin mistään tai kenestäkään muusta. Pitäisin varmasti vieläkin ellen olisi herännyt siihen että ne on ihan oikeasti myrkkyä ja voi tappaa. Haluun elää, oikeaa elämää, en kemiallista harhaa. Harmi että 20v meni huuruissa, jotain oikeasti kivaakin olisi noina vuosina voinut tehdä. Kun pitkään on päihteillyt ja lopettaa, ei edes tunnista enää omaa peilikuvaansa. Vanhoista kuvista kun katsoo olin joskus ihan nätti, en kyllä silloin nähnyt itseäni nättinä. Nyt oon vanha. Mutta oon elossa!
Steba
14.07.2023 12:57:14
Joku pystyy, harva ei. Eli huumeiden kohtuukäyttö on aika utopiaa, harhaa. Kun aletaan käyttämään, niin kukaan ei ole varma, kuinka syviin vesiin se vie.