Kulissi vapisee

Nimimerkki: Vahva

Olen 44-v nainen Helsingistä. Juomiseni alkoi jo 17-vuotiaana, silloin tosin viikonlopputyyppisenä. Muistan vieläkin ensimmäisen krapularyyppyni, minkä otin vappupäivänä parikymppisenä. Se tuntui niin hyvältä! Vuodet vierivät, ja aina elämääni kuului alkoholi. Se oli lääke kaikkiin ongelmiin, se juhlisti elämääni, kun meni hyvin. Ongelmat lähtivät kunnolla liikkeelle, kun äitini kuoli. Sairastuin masennukseen, jota tietenkin lääkitsin juomalla. Seurasi avioero ja suhde uuteen mieheen, joka sattumalta oli alkoholisti. Seurasi kolme vuotta tuskaa ja pahoinpitelyä. Pääsin irti kuitenkin suhteesta ja löysin uuden, ihanan miehen. Asumme erillään, mutta suhde on jatkunut jo kuusi vuotta.

Kaikki ongelmamme johtuvat juomisestani. Kun tulen töistä kotiin, saatan juoda pullon viiniä ja mennä seitsemältä nukkumaan, että olen taas ajokunnossa aamulla ja reippaana töissä. Tätä on jatkunut muutaman vuoden. Kuvioihin on tulleet myös selkeät juomaputket, kuten nyt joululomalla. Minulla on tarve säilyttää kasvoni ja olen salaillut juomistani. Vuosi sitten yritin tappaa itseni. Tajusin, että näin ei voi jatkua. Olinkin sitten kolmeen otteeseen useampia viikkoja selvin päin.

Viimeisin retkahdukseni päättyi eilen. Aloitin aamun antabuksella ja liityin tälle sivustolle. Ymmärrän, että jokainen päivä on hyvä, jos se on selvä. Oloni on melko huono jo fyysisestikin, mutta henkisesti koen päässeeni niskan päälle omasta heikkoudestani.

Tämä on elämäni ensimmäinen päivä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin. Päätös raittiuteen on sellainen asia, minkä vain minä itse voin tehdä. Otan päivän kerrallaan ja selviän tästä!