Tekstikoko Font size smaller Font size normal Font size bigger

21.06.2017 | Alkoholi

Kuolemako on paras antabus?

Nimimerkki: Väsynyt perheenäiti

Olen 44-vuotias nainen. Minulla on kolme lasta. Juomishistoriani alku oli se tavallinen: alkoholisti isä ja mielenterveysongelmainen äiti. Monta sisarusta, joille vanhimpana katraasta olin varaäitinä. Olin ujo ja sulkeutunut. Ensimmäiset masennusoireeni ilmaantuivat 12-vuotiaana, en tosin silloin itse käsittänyt, mikä se paha olo oli, sille ei ollut nimeä.

Ensimmäinen alkoholikokeiluni tapahtui ollessani 13 vuotias, ja se avasi minulle aivan uuden maailman: olin rohkea, sanavalmis, eikä ujoudesta ollut tietoakaan. Koin heti, että tämä on minun juttu!

Nuoruus kului viinan kanssa läträtessä, en ajatellut tulevaisuutta ollenkaan. Minulla ei ollut minkäänlaisia haaveita eikä tulevaisuuden suunnitelmia. Ajauduin suhteista toiseen, käytin viinaa, joskus myös huumeita, ja lääkkeitäkin. Parikymppisenä tapasin järkevän miehen, jonka kanssa perustin perheen.

Olin raittiina monta vuotta. Perhe kasvoi ja luulin kaiken olevan hyvin. Selittämätön paha olo kuitenkin velloi aika ajoin sisälläni. Hain apua masennukseen, mutta en kokenut saavani sitä. Tunsin, että sitä vähäteltiin ja tarjottiin vain lääkitystä. Lasten ollessa lähes kouluiässä, aloin hakea apua pahaan oloon viinasta. Kaikki lähti tosi pienestä: muutama olut saunan jälkeen. Käsistähän se lähti oikestaan heti. Kun sain viinaa päähän, en pysynyt kotona. Ajauduin avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin ja ero tuli.

Ensin meni monta vuotta niin, että join aina kun lapset olivat isällään. Nykyään he ovat jo niin isoja, etteivät tarvi jatkuvaa hoivaa, joten juon myös silloin, kun he ovat minulla. Käyn töissä, mutta pelkään menettäväni työpaikkani juomisen takia. Minulla on paljon poissaoloja, jotka olen kuitenkin tähän mennessä saanut luovittua niin, ettei kukaan tajua niiden johtuvan juomisesta. Tiedän, että on ajan kysymys kun jään kiinni.

Tässä muutama viikko sitten oli tilanne, että maanantaiaamuna töihin lähtiessäni ymmärsin, etten ole selvä. Olin varma, että jään kiinni. Yllättävien sattumien takia kävikin niin, että pääsin paperitöihin yksinäni, niin kukaan ei huomannut mitään. Silloin päätin, että nyt tämä saa loppua!

Mutta eihän se loppunut. Pari viikkoa olin juomatta, kunnes sama meno jatkui taas. Yritän himmata juomista sunnuntai-iltaisin, jotta kykenisin maanantaiaamuna työhön. Vaikeammaksi tämä käy koko ajan. Olen menettämässä myös terveyteni viinan takia. Kaksi kertaa olen ollut sairaalassa viinakrampin takia, toisella kerralla sydämessä todettiin jotain kohtaukseen viittaavaa. Minulla on kipuja vatsassa, olo on jatkuvasti väsynyt. Ennen olin todella kaunis, nyt vain pöhöttynyt, lihava, ennenaikaisesti vanhentunut akka.

En tiedä, mistä hakisin apua. Olen itse alalla, jossa työkavereinani on ihmisiä, jotka ovat päihdehuollossa. En voi kuvitellakaan meneväni hattu kourassa heidän eteensä, varsinkin kun olen kuullut heidän kahvipöytäkeskustelunsa ”säälittävistä juopoista”. Olen väliinputoaja, niin elämässä kuin avunsaannissakin.

Olen nytkin humalassa ja huomenna on työpäivä. Onko kukaan yksin pystynyt raitistumaan?

Anna arvio tarinasta

Saitko tästä sisällöstä tukea tilanteeseesi?
Saitko tästä sisällöstä tukea tilanteeseesi?
Oliko tämä sisältö sinulle hyödyllinen?
1 tähti = Ei yhtään, 5 tähteä = Erittäin paljon

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kommentit

(3)

Location

elo

20.10.2017 01:42:58

Voi että tiedän tuon tunteen.! Sitä ihmettelen, ettei kukaan ole sulle kommentoinut. Niin se on, että kun pahasta sairaudesta puhutaan, niin ei sitä itse voi hoitaa.  Itsellä 2 pientä lasta ja juon lähes päivittäin. Samojen kysymysten edessä olen. Toivon sulle tsemppiä ja hakeudu hoitoon. Näitä samalla toivon myös itselleni. 

Apua tästä

21.11.2018 21:40:00

Katso tätä - http://www.aa.fi/ Kyllä pystyt lopettamaan. Tsemppiä!

Libbe

20.07.2019 14:37:40

PÄIVÄ. KERRALLAAN  RAITTIINA ! !