Masennus ja piri

Nimimerkki: 3,14

Olen kärsinyt masennuskausista jo vuosia. Ensimmäinen paha masennuskausi oli, kun olin 8-vuotias. Alkoi olla jatkuvaa ahdistusta, enkä enää kiinnostunut juuri mistään. Olin hyvin harvoin iloinen. Yritin lopulta itsemurhaa. 

Olin silloin useita kuukausia hoidossa lastenpsykiatrian päiväosastolla. Se jotenkin meni ohi, mutta sitten se tuli taas takaisin. Minulla oli vuosien mittaan useita masennuskausia, jotka ei kuitenkaan ollut yhtä pahoja kuin se ensimmäinen. Osa pidempiä osa lyhyempiä, osa pahempia, osa lievempiä. 

Sitten 13-vuotiaana aloitettuani yläkoulun tuli taas ihan helvetin paha masennuskausi. En kestänyt sitä ja jotenkin päädyin käyttämään amfetamiinia. Ja siitä alkoi helvetti. Olo oli joka päivä pahempi, mietin koko ajan itsemurhaa ja olin todella lähellä tehdä sen. 

Käytin amfetamiinia koska se auttoi. Silloin kun käytin piriä, olo oli joten kuten siedettävä. Huumeporukoissa tapasin 13-vuotiaana tytön, josta tuli pian paras ystäväni. Käytimme yhdessä piriä, lakkaa, gammaa ja jopa heroiinia. Teimme myös paljon muuta, ei me vain vedetty huumeita. Käytin tässä vaiheessa piriä jo vähintään kaksi kertaa viikossa. 

Kerran otin kaksi annosta amfetamiinia samana päivänä ja olo oli todella huono. Menetin tajuntani katuojaan ja olin ties kuinka kauan tajuttomana. Sitten heräsin ja olo oli todella huono monta päivää. 

Sitten kaikki romahti. Me oltiin tämän ystävän kanssa vetämässä piikitettävää heroiinia, kun yhtäkkiä ystäväni olo alkoi heikentyä nopeasti. Hän menetti tajuntansa ja sen jälkeen lakkasi hengittämästä. Soitin hätäkeskukseen ja aloin elvyttää parasta ystävää, mitä minulla ikinä on ollut. 

Kun ambulanssi saapui paikalle, hänet todettiin kuolleeksi. Tämän jälkeen oloni huononi todella nopeasti, päädyin hoitoon nuorten psykiatriselle osastolle. Sieltä sain olooni lääkkeitä ja sen ansiosta onnistuin lopettamaan huumeiden käytön. 

Vähitellen olo parani, mutta en tule koskaan unohtamaan parasta ystävääni, joka kuoli heroiiniin. Olo oli vielä monta kuukautta todella huono, olin ollut 5 kuukautta amfetamiinikoukussa. Mutta kun täytin 14, pystyin jo elämään ilman että joka päivä suunnittelisin itsemurhaa. 

Sitten paria kuukautta ennen kun täytin 17 olo alkoi taas huonota. Alkoi kolmas todella paha masennuskausi. Välissä oli ollut useita lyhyempiä ja ei niin pahoja. Tämä kausi jatkuu edelleen. 

Täytän muutaman kuukauden päästä 18. Nykyään joudun vetämään bentsoja monta kertaa viikossa. Mutta huumeista olen ollut neljä vuotta kuivilla ja olen ylpeä siitä. Uskon myös, että taas tulee se aika, jolloin kaikki on hyvin, kuten vuosi sitten – jos vain pystyn elämään siihen asti. 

Siitä huolimatta että elämäni on ollut monelta osin helvettiä, olen onnistunut monessa asiassa. Opiskelen toista vuotta itselleni erittäin mieluisaa alaa, toimin partioryhmän ohjaajana ja muuta. 

Mutta älkää helvetissä koskeeko amfetamiiniin!