Minä ja päihteet…

Nimimerkki: Anonyymi

Alustukseksi, olen pian 32v miespuolinen henkilö, ja erinäisten päihteidenkäyttöä (mikäli alkoholia ja tupakkaa ei sellaisiksi tässä yhteydessä lasketa) löytyy noin 15v ajalta..

Ensimmäiset päihteilykokeiluni muun kuin alkoholin tai tupakan kanssa tulivat kuvioihin siinä 17 vuoden ikäisenä kun kaverini tutustutti minut silloin itselleni täysin tuntemattomaan aineeseen GHB. Itseasiassa kannabista olin kyllä poltellut hyvin satunnaisesti jo muutaman vuoden ennen tätä GHB:tä, jonka oikeastaan laskisin oman päihteilyni ns. lähtökohdaksi. Koin aineen välittömästi ns. ”omakseni” – tää on se juttu mitä oon aina hakenut, muuta en tarvitse kunhan ’gammaa’ löytyy. Ja pari vuotta menikin aika tiukasti GHB:tä nautiskellen, ja olin päättänyt jo aiemmin että muihin päihteisiin en tule koskaan koskemaan, mutta kuinka väärässä olinkaan.

Siinä noin 20-kesäisenä sitten tutustuin uusiin kaveripiireihin ja saatavilla oli pääasiassa ecstasyä ja amfetamiinia, ja niiden siivittämänä tuli sitten lähdettyä käymään erilaisissa konemusiikkibileissä – ’reiveissä’, GHB:tä toki unohtamatta tuolloinkaan.

Muutama vuosi meni jälleen näitten essojen, pirin ja gamman kanssa sekoillessa, ja sitten heräsi kiinnostus erilaisia ’tajuntaa laajentavia’ aineita – psykedeelejä, kohtaan. Ensimmäinen LSD-reissu oli sanalla sanoen mielenräjäyttävä kokemus, ja kiinnostuin yhä enemmän psykedeeleistä ja niiden suomista ’mahdollisuuksista’. Tutuksi tuli lähestulkoon kaikki ns. ’rekkarit’ eli tutkimuskemikaalit (research-chemicals), 2CB, 2C-I, 2-CT-7, n,n-DMT, 5-MeO-DMT, 5-MeO-DIPT, DIPT jnejne lista on lähes loputon. Tällöin kävin aktiivisesti ns. skuttabileissä, eli metsässä yöaikaan ja joskus myös monta päivää putkeen kestäneisiin bileisiin.. Haluaisin tässä yhteydessä kuitenkin alleviivata sitä että vaikka tuolla reiveissä ja metsäbileissä päihteitä käytetäänkin, niin sitä EI todellakaan kaikki tee. Monet ovat liikkellä aivan puhtaasti kiinnostuksesta musiikkiin, itseäni jäänyt häiritsemään että mediassa kaikki reiviposse aina
niputetaan jos nyt ei ihan nisteiksi niin ainakin niin trendikkään kuuloisiksi ’viihdekäyttäjiksi.’

No mutta kuten arvata saattaa aineet teki tehtävänsä ja psyyke rupesi osoittamaan hajoilun merkkejä, ja aloin pistää vähän jarrua tuohon touhuun. Olinkin sitten hyvinkin pitkän ajan ilman ihmeempiä kemikaaleja, lähinnä kannabista tuli polteltua. Mutta sitten, ikäänkuin tilauksesta – Kuvioon tuli bentsot, joihin onnistuinkin itseni välittömästi koukuttamaan hyvin pahasti. Ne tuntuivat tuovan juuri sen tarvitsemani ’helpotuksen’ hieman hajalla olevaan psyykeeni ja kyllähän ne auttoivatkin, mutta kun tapanani on ollut aina mennä kaikissa äärimmäisyyksiin niin näin kävi myös bentsojen kanssa. Niitä meni useita vuosia, ja hyvin usein myös alkoholin kanssa sellaisia määriä sekakäytettynä, että en voi kuin ihmetellä olevani vielä hengissä.

No bentsoista onnistuin sitten herrankiitos pääsemään irti, mutta seuraava koukku odottikin jo nurkan takana. Tällä kertaa kuvioon astuivat opiaatit, eli hommahan lähti oksikodonista (Oxycontin) ja sitä käytin vielä tässä vaiheessa nasaalisesti. Kun sitten Oxycontineitten saatavuus huononi niin lääkettähän sitä oli oloihin saatava ja Subutex oli ’luonnollinen’ ratkaisu. Subua vetelinkin sitten jokusen pari vuotta, usein myös bentsojen kanssa sekakäyttäen. Ajattelin että onnistunhan toki tästä bentso+subukoukusta irti pääsemään kun jo kerran olin helvetilliset bentsoreflat läpi käynyt, mutta kuinka ollakaan – seuraavaksi kuvioihin tuli piikki.

Ja nyt tullaankin sitten nykypäivään, eli viimeiset reilut 5 vuotta olen käyttänyt suonensisäisesti buprenorfiinia, oksikodonia, heroiinia, morfiinia, muutamia vesiliukoisia bentsoja (lähinnä midatsolaamia, eli Dormicumeja). Ja tällä hetkellä tilanne on lähinnä se, että päivästä toiseen mietin mistä saan vedot seuraavaksi päiväksi.

En tiedä miten tarina tästä eteenpäin jatkuu, mutta kovin valoisalta ei näytä. Hyviä kavereita kuollut vuosittain ympäriltä, useita heroiini/fentanyyli jne övereitten takia ja toiset omankäden kautta, ja tietynlainen kamankäyttäjän kyynisyys kai tässä itsessänikin jo läpi paistaa.

Tässä siis tarinani, enpä olisi silloin noin 15 vuotta sitten ensimmäiset varovaiset GHB-shottini ottaessani ajatellut, että missä tilanteessa olen tänä päivänä.

Siinäpä sitä tarinaa, olkaa hyvät. Paljon jäi kertomatta mutta pääpiirteittäin tuosta saanee melko hyvän kuvan päihteilyhistoriastani.