02.09.2013 | Alkoholi
Minä pieni tyttö
Nimimerkki: Riippuliitäjä
Olen suuren perheen toiseksi nuorimmainen lapsi. Vanhempani olivat hyviä, huolehtivia vanhempia. Isäni alkoi juomaan sodan aikana, näin äitini kertoi. Silti isä oli hyvä ja huolehtiva, vaikka joikin monesti viikonloppuisin ja örvelsi ja valvotti koko perhettä. Ja joi myös viikolla jäätyään eläkkeelle, koska muistan, että kouluun ei aina jaksanut lähteä, kun oli joutunut valvomaan koko yön kuunnellen isän laulua ja huuliharpunsoittoa.
Oma ensikokemukseni alkoholiin oli joskus 16-vuotiaana, kun pääsin baariin ottamaan ensimmäiset oluseni. Voi sitä ihanaa tunnetta. Nauratti niin, että piti mennä välillä pöydän alle. Alkoholin mielihyvää tuottava tunne tuli siis nopeasti tutuksi…toki myös päinvastainen tunne.
Se, etten voinut hallita tekemisiäni, tuntui pahalta jälkeenpäin. Siitä se kierre sitten vähitellen alkoi. Minusta tuntuu, että tämä asia hallitsee koko elämääni…Olen riippuvainen ja riipun jossakin…En pysty päättämään, mitä minulle tapahtuu. Alkoholinkäyttö on aiheuttanut minulle todella paljon pahaa – elämäni palaset olisivat muuten todella kohdallaan. Minulla on mies, joka on vakaa, tekee työtä ja huolehtii lapsistaan; on kaksi tytärtä ja lapsenlapsi; on oma työ ja ihanat työkaverit. On vielä terveyttäkin jäljellä, vaikka viimeiset viisi vuotta olenkin saanut sairastaa oikein urakalla.
Niin, ja sitten on tämä alkoholismi, joka saa elämäni raiteiltaan. Olen yrittänyt tehdä jotakin. Olen käynyt terapiassa jo useamman vuoden…Mutta..Tämä vaan pitää valtaa käsissään. Jokainen arkipäivä on haaste. Mitä kaupasta ostan..? Mihin vien tyhjät pulloni..?
…Näin tämä minun elämäni menee…
Kommentit
(1)
juoppo
12.04.2019 21:34:12
voisko luonnossa liikkuuminen autta viinan himoon