Monipäihdeongelmainen

Nimimerkki: goatperversion81

Alkoholi mulle on maistunut ihan pikkupojasta lähtien. Eli siinä ylä-asteiässä, 13-vuotiaana aloin pyörimään viikonloppuisin kartsalla ja ryypäilemään. Todella kovia humaloita ja juomiseni on aina ollut erittäin humalanhakuista. Nooh, ylä-aste meni siinä ja 6,4 oli mulla keskiarvo 9. luokalta päästyäni. Koulussa kävin lähinnä moikkaamassa kavereita välitunnilla ja polttamassa tupakkaa. Ei ollut koulunkäynti kiinnstanut pätkän vertaa koko aikana. Osallistuin tunneille, mutta harvemmin tein läksyjä tai luin kokeisiin. Ei minulta sitä kotona vaadittu. Vanhempani olivat aika kiireisiä. Äitini oli yrittäjä ja isäni teki 3-vuorotyötä vation hommissa. Muuten lapsuuteni perhe oli kaikki mitä saattoi toivoa. Eli ruokaa oli, puhtaita vaatteita ja kait rakkauttakin oli. Vanhemmat saattoivat sillon tällön alkoholia ottaa eikä ollut mitään pahempia riitoja koskaan.

Äitini alkoi käydä mulle viinakaupasta viikonloppu juotavaa sillon 13-vuotiaana. Ei tosin paljoa vaan esim. yhden pullon jotain väkevää viiniä, esim. Orange paltikkia tai vastaavaa. Minä ostin sitten tietysti vielä lisää päälle, kun oli vanhempia kavereita, jotka sai alkosta ostettua viinaa. Voisin kuvailla, että olen saanut aika vapaan kasvatuksen. Eikä minulle ole asetettu rajoja elämässä ja siitä varmaan johtuu kokemani päihdeongelmat näin aikuisiällä.

Mä olen mokannut elämäni jo kertaalleen. Eli mulla oli työpaikka, kamppä, muijakaveri ja koira. Hetken aikaa kaikki oli hyvin ja luulin, että sitä jatkuu loputtomiin. Ei vaan jatkunut, sillä koukutin itseni opiaatteihin ja lopputulos oli subutexin i.v käyttö päivittäin, ja työntekokuntoni kärsi pahan kolauksen. Sain lopputilin ja sukellukseni syvyyksiin paheni. Vieroitusoireet alkoivat olemaan niin pahoja, ettei työnteosta mitään tullut.

Samoin suhteeni naisystävään oli saanut todella häiriintyneitä piirteitä. Esimerkiksi sellaista, että kun monesti kimpassa hommattiin subua, niin sitten kun palaset jaettiin tasan, niin mulla jyskytti aina takaraivossa, että sain pienemmän palasen ja se söi miestä rotan lailla. Samoin se, että muijakaveri tykkäsi nukkua aina pitkään, tyyliin puolille päivin ja itse olin jo kasilta ylhäällä viimestään ja heti piikittämässä, kun heräsin. Koin katkeruutta muijakaveriani kohtaaan, kun hän otti vedot vasta herättyään eli joskus 12-14 aikoihin. Sen aikaisen tyttökaverin kanssa subua kimpassa käytettiin. Amfetamiinia tuli kanssa käytettyä ja laskuihin sitten subua, mutta nopeasti oli subutex ykköshuume.

Sitten pääsin metadon-korvaushoitoon, jossa olin noin vuoden. Sitten se ajettiin laitoshuollossa alas rauhottavien voimalla. Pääsin opiaateista eroon, ja olen saattanut ihan satunnaisen kerran jotain opiaattia ottaa, mutta ei sitä sellaseks kunnon käyttämiseksi ole voinut sanoa.

Sitten oli eräskin aika joskus 2008-2012, kun tuli näihin tutkimuskemikaaleihin perehdyttyä. Tilasin niitä ulkomailta netistä, ja siihen aikaan lähetykset tulivat monestikin tullin läpi, että heilahtaa. Toisin on nykyään. Kaikkein eniten tutkareissa ihmetytti se, että kuinka voimakkaita jotkin aineet olivat. Varsinkin stimulanttipsykedeelit, jotka kolisivat, monta vuorkautta saatoit olla tripillä ja myös kannbinoidit, tarkemmin Jehova yms. poltettava tavara. Todella voimakkaita. Onneksi ei ketään kuollut.

Kyllä päihteistä on pahaa seurannut paljon ja moni ystävyyssuhde mennyt siinä ja välit perheenjäseniin ovat selvästi viilenneet. Vankilassa en ole vielä ollut ja toivonkin, etten sinne koskaan joutuisi.  

Semmonen itsellä jäänyt noista opiaattitouhuista, etten liiemmin opiaattien käyttäjistä perusta. En ymmärrä mitä järkeä sitä on edes vetää, kun siihen on koukussa, niin eihän se vaikutus pärise vaan tulee ns. normaali olotila. Sitä en tiedä, mutta eivät kaikki välttämättä jää niin helposti koukkuun asioihin kuten minä. Sitä en sano, mutta suosittelen opiaatit jättämään omaan arvoonsa ihan suosiolla.

Mitähän järkevää olisin saanut aikaseksi. No ainakin se, että jätin opiaatit. Amfetamiinia käytän viikottain tänäkin päivänä. Olutta saatan 2-3 purkkia juoda, mutta sellainen tolkuton ryyppääminen on saanut jäädä, koska yritän pitää elämäni kasassa edes jollain tavalla. Eli opiskelen. En tiedä olisinko vielä työkuntoinen, mutta haaveissani on, että vielä joskus työllistyisin ja pääsisin takaisin oravanpyörään, josta aiemmin halusin pois.

Rutiinit auttavat minua arkena. Eli herään aikaisin joskus klo 07.00 ja lähden kouluun, jota kestää iltapäivälle asti. Yritän ruokailla säännöllisesti tai ainakin kerran päivässä. Harrastuksia minulla ei oikeastaan ole muuta kuin hyötyliikuntaa esim. kaupalle ja takaisin. Koulu kestää vuoden loppuun saakka ja sitten olen suunnitellut, että jos pääsis jonnekin työharjotteluun, jos ei muuta kehkeydy.

No, eipä minulla tässä vaiheessa muuta. Kiitos, kun sain avautua, näin tekstin muodossa. Peace and love.