Muista, että peliriippuvuudesta et voi parantua koskaan

Nimimerkki: Pelimies

Moi kaikille teille lukijoille. Avaan teille oman tarinani ja haluaisin lopuksi synnyttää keskustelua siitä, miksi peliriippuvaisen aivot eivät koskaan parane. Mikä mekanismi tai välittäjäaine aivoissa on vialla. Johtaako kenties menneisyyden traumat pelaamiseen, ehkäpä?

Olen ollut peliriippuvainen niin pitkään, kuin pelejä olen pystynyt pelaamaan, eli noin 13-vuotiaasta reilusti yli kolmekymppiseksi. Tajuton tuuri on kohdannut minua, että en ole luottotietojani menettänyt. Yhden kerran valtavien velkojen ja tappioiden jälkeen voitin noin 30 000€ ja kuittasin velat pois. Ensimmäisellä kerralla isäni auttoi minut ulos ja makselin hänelle velkoja jonkin aikaa. Pankkitunnukset olivat myös valvonnan alla hetken aikaa, joka pakkokatkaisi pelaamisen.

Olen uurastanut töissä lapsesta asti ja palkka meni säännöllisesti peleihin noin 21-vuotiaaksi asti. Sitten tuli valinta. Hän tai pelit. Valitsin hänet ja se oli motivaattorina vuosia. Kuitenkin olen ollut pelaamatta 1-4 vuoden jaksoissa. Eli kohtuullisen pitkiäkin aikoja. Nyt viime keväänä tyhjensin säästöjäni 38 000€ edestä, jonka jälkeen taukoa. Ja valitettavasti nyt viimeiseen kuukauteen loput säästöt ja sijoitukset 135 000€ + velkoja päälle 24 000€. Tämä on aivan järkyttävää. Vuosien kova työ hetkessä vessanpöntöstä alas. Toki olen hyväpalkkainen ollut läpi elämäni, mikä selittää suuria tappioitani. Yhteenlasketut tappioni ovat arviolta noin 400 000€. Mietin ja miettikää ennen seuraavia pelikertoja, kannattaako. Mitä suuremmat tulot, sitä suuremmat velansaantimahdollisuudet ja tappiot.

Olen tutkinut taukojen jälkeen, mikä asia johtaa pelaamiseen ja se on ollut lähes aina pikkusormen antaminen. Kesällä päätin kokeilla laivan kolikkoautomaatteja muutamalla eurolla. Sen hinta oli 154 000€.

Luulin 4 vuoden täyspelaamattomuuteni jälkeen, että en ole enää peliriippuvainen ja sairas. Nyt täytyy myöntää, etten tule koskaan pääsemään tuosta hirviöstä eroon. Pitkän pelaamattomuuden aikana mieli kieltää pelit, ei innostu, mutta odottaa heikkoa päivää, jolloin voi iskeä. Lähetin hetki sitten Päihdelinkin sivujen ohjeiden mukaan sähköpostit kaikille nettikasinoille, ja pyysin, että antavat minulle etukäteen tai olemassa oleville pelitileille elinikäisen pelikiellon. Harmikseni huomasin, että moneen paikkaan tuli tehdä tili ja sitten vasta ilmoittautua ongelmapelaajaksi. Noh, on jäänyt saamatta myös voittoja epämääräisiltä sivuilta, jonka jälkeen olen pelannut vain hyvämaineisilla sivuilla, joten tietoja en heille aio syöttää luottamuspulan vuoksi.

Olen hyvä salaamaan pelaamistani, kuin hyvin tiedätte. Olette ainoat, jotka tietävät totuuden. Myöskin päätin ja lupaan teille, että pelini ovat nyt pelatut. Minua ei enimmäkseen harmita raha. Sitä saa lisää tekemällä töitä. Veloista pystyn selviämään onneksi noin vuoden sisään. Minua harmittaa eniten oman mielen heikkous, tämä sairaus ja pelaamisen helppous. Toivoisin pakkolakia pankeilta puuttua tilanteeseen (vaikka tilin sulku ja keskustelu konttorilla face to face), jotta ihmiset eivät ajautuisi syvään taloudelliseen ahdinkoon ja sen myötä omankäden kautta pahimpaan. Häpeähän näissä pelijutuissa on valtava.

Nostin etukäteen tekstissä pelihimon mekanismin, traumat yms. Itse koen, että panostuksen koolla ei ole väliä, muuta kuin se, että pitää olla iso (adrenaliini). Bonuspelit (suuri dopamiiniryöppy). Peleissä olen omassa maailmassa yksin omassa rauhassa -> pako reaalimaailmasta pelimaailmaan. Mikä saa teidät taukojen jälkeen pelaamaan? Tunnetko muutoin peliriippuvaisen aivojen mekanismeja?