Oma saagani

Alkoholin käytön lopettaminen on rasti, johon harva ammatikseen sitä käyttävä pystyy. Se on niin addiktoiva tuote, että pidän ihmeenä, ettei pulloissa ole kuin kivoja kuvia tai nuorisoon vetoavia printtejä. Alkoholi kiemurtelee vuosien aikana salakavalasti osaksi ravintoympyrää, se liittyy lähes kaikkeen vapaa-ajan toimintaan ja kuiskuttelee alituiseen: "Pitäisikö tänään ottaa pari". Päivät ilman alkoa, on outoja. Kun addiktio on kehittynyt, niin sitä vaan kärvistelee ja odottaa seuraavaa annosta. Olit sitten asettanut määräajaksi seuraavan illan, perjantain tai viikonlopun kuukauden päässä. Tämä on se asia, jonka myöntäminen on vaikeaa. Vaikka kuinka koettaa olla normaalisti, niin mielessä pyörii ajatuksia siitä, onko kotona tai mökillä juotavaa, ehdinkö kauppaan ennen yhdeksää, onko paikkakunnalla alkoa ja miten se on auki, tarjotaanko tilaisuudessa tai kyläpaikassa alkoholia ja ennen kaikkea, onko sitä riittävästi. Juuri näistä syistä osa alkaa pohtia käyttäytymistään ja aloittaa taistelun lopettamisesta. Lopettaminen on vaikeaa ja rajojen kanssa pelaaminen työlästä. Helpompaa on juoda päivittäin eurooppalaisittain, sehän on trendikästä. Siksi moni hakee tai tilaa lahden takaa valtavat annokset ja muuttaa kotinsa baariksi. Se on näppärää, kun ei tarvitse häpeillä kaupan kassajonossa tai vältellä tuttuja alkossa. Kun tilanne menee tähän pisteeseen, alkaa tilaisuuksien ja kyläpaikkojen valitseminen sen mukaan, miten siellä tarjoilu pelaa. Jos ei pelaa tai ystävät ottavat vain muutaman annoksen, niin ei hätää, kun kotona on turvapaikka, jossa voi vetää sammumiseen asti. Alkoholin puute aiheuttaa masennusta tai levottomuutta, se riippuu hieman yksilöstä. Masentunut alkaa usein alkoholin voimalla touhuta maanisesti, kun alkoholista on syntynyt polttoaine, jolla pääsee eteenpäin. Levoton yksilö käyttää alkoholia pysähtymiseen. ilman sitä ei osata olla paikoillaan. Alkoholi pitää mieltää myrkyksi. Se on haitallista, syöpää ja ahdistusta aiheuttavaa liuotinainetta. Sen hyödyt on minimaalisia, ne liittyvät korkeintaan sosiaalisen aktiivisuuden lisääntymiseen. Se on kuitenkin illuusio. Kehä kiertää ympyrän ja moni huomaakin ajan kanssa vetäytyneensä pulloinensa omaan tilaan ryyppäämään. Siitä on sosiaalisuus kaukana. Harva pysyy kiinni työelämässä tai elämässä ylipäänsä, jos alkoholi on kuulunut arkeen vuosikymmeniä. Kyllä se jossain näkyy. Energiatasot on alhaalla ja ihminen passivoituu. Osalle tulee tutinaa, katkokävelyä tai sellaista kömpelyyttä ja kankeutta. Kiputiloja ja outoja särkyjä, jonka vuoksi rampataan työterveydessä ja jäädään sitten kaiken lisäksi lääkekoukkuun. Sosiaalisia tilanteita vältellään, eikä kyetä olemaan oikein läsnä. Tämä läsnäolon selittäminen on vaikeaa. Se pitää ehkä kokea itse. Siinä pystyy jotenkin olemaan rennosti ihmiskontakteissa. Ei puhuta päälle, kuunnellaan ja katsotaan silmiin. Osataan nauraa ja iloita arjen perusasioista. Kauniit maisemat, tuoksut, hyvä ruoka ja vaikka lasten juttuihin paneutuminen nyt vaikka esimerkkeinä. Myös negatiivisten tunteiden käsittely on helpompaa ilman alkoholia. Ahdistus ja tuskaisuus tulee kyllä samalla tavalla, mutta se katoaa mystisesti, eikä jää vellomaan. Positiivisesta ajattelusta tulee aina helpompaa ja ihmisten negatiiviset energiat huomaa helposti. Tämä on toinen asia, joka mielletään herkästi huuhaaksi. Eihän kenestäkään nyt ulospäin välity mitään energiaa, vaan kylläpä vaan välittyy. Koeta viettää päivä ihmisen kanssa, jolla ei ole elämän narut käsissä ja kuka on täynnä vihaa ja katkeruutta kaikkia kohtaan. Ajassa, jossa elämme on vaikeaa välttyä negatiivisilta tunteilta. Näin se on kuitenkin aina ollut, mikään ei ole pysyvää. Asioista on hyvä olla perillä, mutta ei tapahtumakulkuun voi oikein vaikuttaa, ei kannata uhrata ihan kaikkea energiaa maailman muuttamiseen. Se muuttuu kyllä, olit siinä mukana tai et. Ei täällä pysty vaikuttamaan, kuin itseensä. Kun sen havaitsee, niin maailmankuva muuttuu. Toki kirjoittelemalla ja puhumalla ihmisille, voi saada aina jonkun havahtumaan. Väkisin sitä ei voi tehdä, jos yksilö ei ole halukas muuttumaan, niin sitten se ei muutu. Tämä asia pitää myös hyväksyä. Aiheena alkoholi on Suomessa ja varmaan muuallakin tabu. Siitä ei oikein sovi puhua. Tästä olen vahvasti erimieltä. Se, että asioista ei puhuta, vaikuttaa liian moneen asiaan. Hiljaa olemalla mahdollistuu liian monen ikävän asian toteutuminen, enkä puhu nyt vaan alkoholista. Jos alkoholista tulee heti ensimetreillä sellainen pörröinen, turvallinen, kaikkivoipa ja itsevarma olo, mutta seuraavina päivinä nämä olotilat loistavat poissaolollaan, niin ole varovainen. Jos et selvinpäin kykene mihinkään, olet passiivinen ja hiljainen, jopa masentunut tai ihmisiä ja tilanteita pelkäävä, niin alkoholisoituminen on tila josta itsesi löydät. Se ei tapahdu kaikille heti, todellakaan, vaan voi viedä vuosikausia. Useat kertovat oireiden alkaneen 30-vuoden korvilla, kun juominen on aloitettu aikuisuuden kynnyksellä. Lapsijuopot, jotka aloittavat käytön jopa 12-vuotiaina, ovat usein raunioina jo parikymppisinä. Ei kannata olla niin noheva ja kaikkitietävä, että kuvittelee hallitsevansa juomisen. Siihen pystyy vain aniharva ja pystyvätkö hekään sitten kuitenkaan. "Keskity itseesi, älä muihin"

Niin se on itse lopetin täysin alkoholin käytettyäni liikaa 20vuoden ajan jännitykseen.24.7.2017 jätin sen tilalle tuli luonnossa kävely salikäynnit ristikot palaoelit tarrolla seinien koristelu jne.olisimpa tajunnut 24vuotiaana kun pullo viiniä vkl oli pullo kossua päivässä

Hyvä kirjoitus